Tekniikkaparkki.fi

Usein tulee vastaan tilanteita, jolloin olisi mukava tallentaa esimerkiksi puheita tai elävää musiikkia myöhemmin kuunneltavaksi. Analogisen tekniikan aikana ääntä tallennettiin tien päällä esimerkiksi C-kasettinauhureilla, mutta digitaalisuus toi nopeasti muutoksia tallennusvälineisiin – ensin DAT-nauhurit valtasivat alaa varsinkin ammattikäytössä, ja myöhemmin DAT:in rinnalle ilmestyivät myös MiniDisc-tallentimet, joissa digitaalinen ääni taltioitiin pienille muovin sisään koteloiduille MD-levyille. Uusin kehitysaskel digitaalisen äänentallennuksen saralla on muistikorttitallentimet, jotka ovatkin jo kovaa vauhtia syrjäyttämässä nauhoille ja levyille äänittäviä laitteita. Tällä kertaa esiteltävä Zoom H4n taltioi keräämänsä äänen digikameroistakin tutulle SD-muistikortille.

(more…)

Sonera lanseeraa 1.6. uuden musiikkipalvelun nimellä Sonera Music Player. Palvelu tarjoaa käyttäjälle mahdollisuuden kuunnella musiikkia netin kautta rajoituksettomasti kiinteällä kuukausimaksulla. Music Player muistuttaa suuren suosion jo saavuttanutta Spotifyä, mutta joitakin eroavaisuuksiakin palveluiden ominaisuuslistoissa toki on. Spotify rajoittaa musiikin kuuntelun tietokoneen äärelle ja nettiyhteys täytyy olla koko musiikin kuuntelun ajan auki, mutta Sonera Music Playerilla voi soitella biisejä myös yhteensopivilla kännykkämalleilla, ja musiikkia kuunneltaessa verkkoyhteyden ei tarvitse olla auki, mikäli kappale on jo latautunut koneelle tai puhelimeen.

Digikohina.fi -blogissa kerrotaan ensituntumia uudesta palvelusta. Myös Tekniikkaparkki palaa pian asiaan Sonera Music Playerin testikäytön merkeissä.

Äänenkäsittelystä on tullut viime vuosien aikana koko kansan huvia: joku haluaa julkaista podcastia, toinen haluaa taltioida vanhoja ainutlaatuisia äänitteitä C-kasetilta parempaan talteen ja kolmas tahtoo äänittää kellaribändillensä ensimmäisen demobiisin. Kaikkia näitä tilanteita yhdistää tarve kunnolliselle äänenkäsittelyohjelmalle. Audacity kelpaa kaikkiin näihin tarkoituksiin, sillä tämä avoimen lähdekoodin projekti on kasvanut vuosien saatossa varsin varteenotettavaksi äänityökaluksi. Digitaaliseen äänenkäsittelyyn tutustuvia kotikäyttäjiä miellyttää varmasti ilmaisuuden lisäksi se, että ohjelma on kokonaan suomenkielinen ja suht helppokäyttöinenkin. Toki ohjelmassa on tiettyjä rajoitteitakin: Audacitystä puuttuu kokonaan Windows Media (WMA) -tuki, joka mutkistaa esimerkiksi joidenkin digitaalisanelimien äänitysten käsittelyä, ja äänen tallennus onnistuu vain WAV-, OGG- tai MP3-formaateissa. Toinen aktiivikäytössä esiin tullut kauneusvirhe löytyy efektien ja plugin-tuen puolelta: osa Audacityn mukana tulevista efekteistä toimii hiukan laimeasti ja kaupallisten ohjelmien joukosta löytyy parempiakin efektitoimintoja.

(more…)

Buzz: Suomen neropatti jatkaa visailupelien sarjaa suomenkielisten kysymysten ja juontojen voimin. Jälleen siis tarvitaan kasa Buzz-summereita, ja mielellään myös neljä kilpailuhenkistä pelaajaa television äärelle. Buzz: Suomen neropatti tarjoaa pelattavaksi kolme vaihtoehtoa: yksinpelin, moninpelin sekä nettipelin.

(more…)

Tästä se alkaa ja tässä se on – uusi tietopaketti, joka kokoaa yhteen paikkaan kasapäin mielenkiintoisia tekniikan uutuuksia! Tekniikkaparkki.fi on avannut porttinsa kaikelle kansalle, niin radionkuuntelijoille kuin Internetin aallonharjalla kiitävillekin!

Tekniikkaparkki.fi on Järviradion taajuuksilla joka perjantai kello 17:15 kuultava tekniikan ajankohtaisohjelma, joka näkyy heti alusta alkaen näyttävästi myös netissä. Aihepiirin huomioiden nettiaktiivisuus onkin meille itsestäänselvä ratkaisu – nettipalvelussa voimme kertoa aiheistamme sanojen lisäksi myös kuvin ja videoin, ja uutta materiaalia voimme tarjoilla myös radiolähetysten välisenä aikana.

(more…)

Nyt tämän ohjelman puitteissa on aika ottaa esille myös kännykät. Matkapuhelintestiemme osalta tienraivaajaksi päätyi Sony Ericssonin W715-matkapuhelin, joka on markkinoinnista päätellen suunnattu ensisijaisesti sellaisille käyttäjille, joille musiikin kuuntelu on tärkeä ominaisuus. Tätä olettamusta vahvistavat näkyvästi esille tuodot “Walkman” -symbolit, jotka tietysti periytyvät Sonyn kannettavien musiikkilaitteiden mallistoista – ensimmäinen Walkman-kasettisoitinhan julkaistiin 1970-luvun lopussa. MP3-toiston ohella luurista löytyy RDS-radio, videotoisto ja muutamia muitakin kikkoja, joista kerron lisää hiukan tuonnempana.

Toki W715 osaa musiikin toistamisen lisäksi muitakin temppuja – GPS-paikannusta voi hyödyntää Google Mapsin tai Wayfinder Navigatorin avulla, kameralla voi näppäillä kuvia 3,2 megapikselin tarkkuudella ja 3G-yhteydet mahdollistavat nettipalveluiden käytön puhelimen näytöllä.

Tyylikäs jo paketista purettaessa

Sony Ericsson W715 antaa jämäkän ja tyylikkään ensivaikutelman luuria paketista purettaessa. Design miellyttää silmää ja liukukansi toimii jämptisti ja lonksumatta. Vaikka 240×320 pikselin 2,4″ näyttö  ei markkinoiden suurimpia olekaan, se hoitaa kyllä tehtävänsä – resoluutio on riittävä ja näytön kirkkaus riittää myös aurinkoisille päiville. Musiikit ja videot voi tallentaa pakettiin kuuluvalle 8 gigan Memory Stick Micro-kortille. Puhelin on valikoiden selailuanimaatioista ja muista pienistä ulkoasutempuista huolimatta helppokäyttöinen, sillä fonttikoko on maltettu pitää kohtuullisen suurena ja käyttölogiikka järkevänä. Puhelimen normaali päivittäiskäyttö ei kirvoita juurikaan kritiikkiä, sillä tämä osuus on hoidettu tyylikkäästi ja toimivasti.

(more…)

Tällä kertaa laitetestissä on Applen iPhone 3G -matkapuhelin. iPhone on herättänyt koko markkinoillaolonsa ajan vilkasta keskustelua, ja nyt Tekniikkaparkki tarkistaa, millainen puhelin kaikkien näiden ennakkopuheiden takaa löytyy.

iPhone 3G on heti ensikosketuksesta alkaen vakuuttavanoloinen ilmestys. Laite on siististi koottu ja kaikin puolin tukevan oloinen, ja vähät näppäimet on sijoiteltu huomaamattomasti mutta käytännöllisesti. Erityismaininnan ansaitsee vipu, josta puhelimen saa kätevästi napsautettua äänettömäksi ja takaisin normaalitilaan ilman valikkojen selailua. Kätevä oivallus, jonka soisi yleistyvän muissakin kännyköissä! Testatun 16GB-mallin etuosa on tietysti kokonaan musta, mutta puhelin on takaa valkoinen. Kirkas ja pyöristetty takapinta tuntuu olevan suhteellisen herkkä naarmuuntumaan, mutta etupuoli ja kosketusnäytön pinta vaikuttaa sietävän paremmin käyttöä.

Se ulkoisista ominaisuuksista, nyt käydään puhelimen kimppuun hiukan syvällisemmin. Kun SIM on onnistuneesti paikallaan, voi itse käyttötesti alkaa.  Ensinnäkin, kaikki laitteen toiminnot löytyvät päävalikosta, jonka voi jakaa useampiin sivuihin. Valikko on helposti muokattavissa, ja päivittäin tarvittavat toiminnot voi kasata yhteen nippuun etusivulle. Valikko tuleekin erittäin tutuksi ajan myötä, sillä iPhonessa ei ole käytettävissä ohjelmien moniajoa – jos vaikkapa haluat ottaa digikuvan kesken nettisurffailun, selaimen joutuu sulkemaan ja valitsemaan kameratoiminnon päävalikosta. Takaisin Safari-selaimen äärelle pääsee jälleen valikon kautta koukkaamalla – onneksi selain sentään muistaa auki jääneet sivut ja välilehdet.

(more…)

Matkapuhelintestien sarja jatkuu Nokian ensimmäisellä kosketusnäyttöpuhelimella. Nokia 5800 XpressMusic kuuluu Nokian musiikkipuhelinten sarjaan, joten ominaisuuksien pääpaino sijoittuu viihdetoimintojen puolelle: 3,2″ laajakuvainen kosketusnäyttö tarjoaakin hyvät puitteet puhelimen monipuoliselle käytölle. Perinteistä numeronäppäimistöä ei tästä mallista löydy ollenkaan, vaan toimintoja ohjataan muutaman näppäimen lisäksi kosketusnäytöllä. Automaattitarkennuksella varustettu 3,2 megapikselin kamera ja GPS-paikannus täydentävät ominaisuuslistaa. Käsillä on siis varsin monipuolinen ja hillityn tyylikäs kokonaisuus.

Sormella tai kynällä tökkien

Suurin uutuus tässä mallissa on juurikin se edellämainittu kosketusnäyttö. 5800 XpressMusicin parissa joutuu siis opettelemaan hiukan erilaisen lähestymistavan kännykän käyttöön – ruutua ei voi enää rullata ylös ja alas nuolinäppäimillä, eikä tekstinsyöttö tapahdu näppämiä takomalla. Kosketusnäyttö tulee varmasti myös jakamaan mielipiteitä, sillä siitä on samaan aikaan sekä hyötyä että vaivaa: toki uusi ohjaustapa mahdollistaa sellaisia sovelluksia ja toimintatapoja, joita ei perinteisellä kännykällä kerta kaikkiaan pysty toteuttamaan, mutta toisaalta monet arkisetkin toimenpiteet hankaloituvat harmillisesti. (more…)

Kevät ei tuonut tällä kertaa muuraria, vaan kaksi uutta Singstar-peliä. Tähänastinen Singstar-levyvalikoima on ollut pääosin ulkomaista hittimusiikkia, mutta nyt suomalaisten singstar-biisien valikoima on jälleen kasvanut levyllisen verran Singstar SuomiPop-pelin myötä. Samaan aikaan Sony julkisti myös ulkomaisiin hitteihin tukeutuvat Singstar Pop Edition-pelin. Kannattaa ottaa huomioon se, että nämä uutuudet julkaistaan vain Playstation 3-konsolille, eikä rinnakkaisia Pleikkari Kakkosen versioita ole enää saatavilla. (Päivitys 25.5. – Juuri saamamme tiedon mukaan Sony on päättänyt julkaista Singstar Suomipopin myös Playstation 2:lle. PS2-versio tulee kauppoihin 10. kesäkuuta.)

Singstar Suomipopin biisilista on varsin vakuuttavaa luettavaa: mukana on kasa suomalaisen musiikin suurnimiä, eikä joukosta löydy moniakaan hutikappaleita – jos on sattunut kuuntelemaan radiota viime vuosien aikana, nämä biisit ovat kyllä tulleet tutuiksi. Kattauksessa mennään laidasta laitaan: vauhdikasta jytkettä edustavat esimerkiksi Aikakone ja Movetron, räpin ystävät voivat riimitellä vaikkapa Elastisen ja Fintelligensin tahtiin ja nykypoppia edustavat omalla tavallaan Anna Aberu, PMMP, Irina ja niin edelleen. Vaikka biisimateriaali on tutunkuuloista, niin laulunautinto ei pääse tälläkään levyllä nousemaan Singstarin alkuaikojen tasolle, sillä monet näistä pop-hiteistä ovat yllättävän haastavia laulettavia, ja mikkiin saa lauleskella ihan tosissaan, ettei pistesaldo jää amatööritasolle. Oli miten oli, kotimaisen musiikin ystävät löytävät Singstar SuomiPopista paljon mukavia biisejä ja hauskoja hetkiä.

Kansainvälistä tähtisadetta puolestaan edustaa Singstar Pop Edition. Tämän julkaisun biisikattaus on jossain määrin kahtiajakoinen – mukana on monia tuttuja nykyhittejä, mutta toinen puolisko kappalelistasta on huomattavasti tuntemattomampaa materiaalia Suomesta päin katsoen. Jos MusicTV:llä pyörivät uutuudet ovat mieluisaa  laulettavaa, Pop Editionin hankinta voi olla hyväkin veto. Muille biisikattaus saattaa jäädä hiukan hitaasti avautuvaksi, vaikka muutama megaleka joukosta löytyykin.

Little Big Planet on tasoloikkapeli, jossa seikkaillaan ja pompitaan värikkäissä unimaailmoissa. Kenttiin on luotu näennäistä kolmiulotteisuutta, vaikka todellisuudessa hahmo pystyy liikkumaan normaalin sivusuuntaisen köpöttelyn lisäksi vain muutaman pykälän verran syvyyssuunnassa. Tämä efekti toimii kuitenkin mainiosti, ja luo mukavia mahdollisuuksia pelikenttien toteuttamiseen. Monipuolisuuden lisäksi pelin kentät ovat graafisesti hämmästyttävän komeita – maisemat ja grafiikat vaihtelevat näyttävästi kentän teeman mukaan, ja myös musiikin vauhdittama äänimaailma myötäilee onnistuneesti ruudun näkymiä. Kaiken kaikkiaan voi ihan hyvillä mielin sanoa, että Little Big Planetin audiovisuaalinen toteutus on erittäin onnistunut ja tasapainoinen.

Näyttävien puitteiden ohella Little Big Planet tekee vaikutuksen tunnokkaalla ja johdonmukaisella pelattavuudellaan. Pelihahmon liikkeet, hypyt, roikkumiset ja ilmalennot on toteutettu todellista maailmaa mukaillen, mutta kuitenkin satumaailmaan sopivasti, ja hahmo voi hyppimisen ohella esimerkiksi raahata, työntää, töniä ja kaataa erilaisia esineitä. Jottei koko pelikokemus olisi pelkää läpijuoksemista, unimaailmassa tulee vastaan usein pieniä pulmia, joihin pitää keksiä ratkaisu ympäristöä ja kerättyjä esineitä hyödyntäen. Nämä pikku pulmat ja oveliin paikkoihin piilotetut esineet pitävätkin pelin mielenkiintoisena pitkän aikaa.

Vaikka Little Big Planet tuntuisi olevan suunniteltu lapsipelaajia silmällä pitäen, sen parissa viihtyvät myös hiukan varttuneemmat pelaajat. Värikäs ja hauskannäköinen pelimaailma tuo mukanaan tuulahduksen lapsuuden satujen viehätystä, joten Little Big Planet on hyvä esimerkki aidosta koko perheen pelistä.

Playstation 3:n Little Big Planet oli merkittävä uutuus jo julkaisuhetkellä, ja peli on sittemmin kerännyt laajasti kehuja, ja ihan syystäkin. Little Big Planet näyttää, mihin Pleikka-kolmonen osaavien pelintekijöiden käsissä pystyy – tässä pelissä komea ulkokuori ja sujuva pelattavuus muodostavat niin mainion kokonaisuuden, että peliboxi ei voi muuta kuin antaa tälle tasoloikinnalle täydet viisi boksitähteä.