Pohjimmiltaanhan ihminen hakeutuu viihteen äärelle sen tarjoamien rentoutumishetkien ja elämysten takia. Siihen tavoitteeseen pyrkivät niin musiikki, pelit kuin sähköisen median viihdeohjelmatkin. “Analogisena aikana” monet viihtymiseen liittyvät toimet olivatkin sangen suoraviivaisia – asetetaan LP-levy soittimeen ja kuunnellaan tarkasti – tai naksautetaan telkkari päälle juuri sen parhaan shown alkuhetkillä.

Pikkuhiljaa viityminen on kuitenkin alkanut muuttua monimutkaisemmaksi. CD-levy ei vielä merkittävästi hankaloittanut asiaa, sillä se on suoraviivainen ja helppokäyttöinen viihdyke. Oma vaikutuksensa saattaa olla myös sillä, että tietotekniikka ei näyttele kovinkaan suurta roolia itse kuuntelutapahtumassa. Mutta entäs sitten pelaaminen?

Konsoli- ja tietokonepelit ovat olleet alkuaskelistaan lähtien digitaalista viihdettä, ja näitä laitteita voisi pitääkin eräänlaisina olohuoneen digivaltauksen pohjustajina. Kaihoisasti muistellaan vaikkapa 8-bittistä NES-pelikonsolia, sitä vanhaa tuttua Nintendoa, joka jaksoi uskollisesti piirtää Marion seikkailuja ruudulle päivästä toiseen ilman sen suurempia temppuiluja – mitä nyt joskus saattoi joutua kevyisiin puhdistustoimiin. Toista se on tänä päivänä: aiheen tälle jutulle kirvoitti PS3-konsoli peliohjelmistoineen. Viihtyminen alkaa muistuttaa Windowsin huoltotoimenpiteitä, ja näihin oheistoimiin tuhrautuu kohtuuttomasti aikaa tämän tästä.

Tämä vaiva taitaa toki koskea jossain määrin kaikkia kiintolevyllä tai suurella muistikortilla varustettuja pelikoneita joko peli- tai firmwarepäivitysten muodossa. Jos haluat pelata uutta peliä, on edessä pahimmillaan useiden minuuttien odottelu ja prosenttipalkkien tuijottelu, kun peliä asennetaan kiintolevylle. Jos peli on jäänyt joksikin aikaa hyllyyn ja palaat sen pariin uudelleen pienen tauon jälkeen, on edessä jälleen useiden minuuttien odottelu ja prosenttipalkkien tuijottelu, kun peli haluaa ladata verkosta uudet päivitykset. Ahkeran pelaajan ongelmaksi saattaa muodostua jopa se, että pelikonsolin kiintolevy täyttyy, eikä uutta peliä pysty käynnistämään ennen entisten poistamista. Kuulostaa kovinkin… tietokonemaiselta! Aivan, konsolipelaaminen on menettämässä yhden merkittävimmistä mukavuustekijöistään, jos pelaaminen vaatii samansuuntaisia asennus- ja ylläpitotoimia kuin PC-pelaaminenkin.

Olen ollut konsolipelien ystävä jo NES:in ajoilta alkaen juuri sen takia, että pelin pariin pääsee heti, kun siltä tuntuu. Yksi virtanapin painallus, ja peli käynnistyy alkuvalikkoon muutamassa sekunnissa. Optisiin levyihin perustuvat konsolit alkoivat jarrutella pelikokemusta välillä pitkältäkin tuntuvien lataustaukojen muodossa, mutta tähän pikku riesaan tottui nopeasti, sillä käyttäjältä ei kuitenkaan vaadittu muita toimia kuin hetken odottamista. Pelisuorituksia taltioivien muistikorttien täyttyminen vaati välillä pieniä siivoustoimenpiteitä, mutta muilta osin pelaaja sai keskittyä pelaamiseen.

Kiintolevyt ja konsolipelien asentelut toivat kuitenkin tullessaan vielä hiukan lisävaivaa – mikään ei ole tympeämpää kuin pienen pelihetken jämähtäminen heti alkumetreillä siihen, että pelikone ilmoittaa yksioikoisesti päivitysaikeistaan: “Sinun täytyy päivittää versioon x.x pelataksesti tätä peliä. Aloitetaanko päivitys?” Latautumista odotellessa alkaa nopeasti keksiä jotain muuta tekemistä, ja pelaaminen jääkin väliin siltä kerralta. Hei, oikeesti! Pitääkö viihtymisestä tehdä näin työlästä?

Myönnetään toki, että nykypelit ovat audiovisuaalisesti käsittämättömän viimeisteltyjä ja näyttäviä. Pelimaailmat ovat loputtoman laajoja ja tekeminen ei heti lopu kesken. Kehityksen hyödyt ovat siis ilmeisiä. Mutta silti huomaan välillä kaipaavani “kivikautista” pelikokemusta, joka ei vaadi suuria valmisteluita. Omalla tavallaan tähän kaipuuseen vastaavat kännykkä- ja iPod Touch-pelit, jotka ovat pääosin suoraviivaista viihdykettä. Silti välillä alkaa kaduttamaan se “peliliike”, että erehdyin aikoinaan myymään pois NES-konsolin isoine peliläjineen. Vieläköhän kirpparilta löytyisi 8-bittinen klassikkokonsoli kera Super Mario Brosin…?

Google julkisti tänään Streetview-katunäkymäpalvelunsa myös Suomessa. Kyseessä on nettisivusto, jonka avulla voi tavallisten karttojen lisäksi katsella valokuvia tiestä ja sen ympäristöstä. Palvelu on ollut käytössä esimerkiksi Yhdysvalloissa jo pitkään, mutta uutta on se, että Streetview näyttää nyt myös suomalaisia katuja. Ensikokeilujen perusteella Googlen  kuvauskierros on ollut hämmästyttävän kattava ainakin Keski-Suomen ympäristössä. Mukavaa on myös se, että kuvauskierros on tehty pääosin kesän kauneimpaan ja vihreimpään aikaan, kuten oheisesta Jyväskylän Rantaväylän maisemia esittelevästä kuvakaappauksesta voi havaita. Tämähän on suorastaan hyvää mainosta Suomelle – paikoitellen palvelussa nähtävät kuvat ovat oikeinkin kesäisiä.

Streetview on herättänyt paljon keskustelua maailmalla, ja päällimmäisenä teemana on ollut huoli ihmisten yksityisyydestä. Kotihan on monille se tutuin ja tärkein paikka, ja sen ilmestyminen yhtäkkiä julkiselle nettisivustolle saattaa herättää ihmetystä tai ärtymystä, varsinkin jos kuvassa näkyy rakennusten lisäksi tunnistettavia henkilöitä. Google onkin lupautunut poistamaan palvelusta kuvia, mikäli esimerkiksi kuvassa kadulla tallaava henkilö haluaa kuvansa näkymättömiin. Tätä varten Streetview-kuvien alalaidassa on “Ilmoita ongelmasta” -linkki, jolla poistopyynnön voi välittää Googlelle. Lisäksi kuvista on jo valmiiksi sumennettu niin ihmisten kasvot kuin autojen rekisterikilvetkin.

Parhaiten palvelusta pääsee kuitenkin jyvälle selailemalla itse karttoja. Alkuun pääsee osoitteessa maps.google.fi, jossa ensin haetaan tavallisen karttapohjan kautta haluttu alue esille, jonka jälkeen vedetään ruudun vasemmassa yläkulmassa oleva oranssi hahmo halutun kadun päälle, jolloin katunäkymä tulee käyttöön. Lisätietoja palvelusta voi lukea osoitteessa www.google.fi/streetview

Ensisilmäys laitteen teknisiin tietoihin kertoo, että kyseessä on vakavasti otettava kilpailija varsin hyvään vauhtiin päässeillä älypuhelinmarkkinoilla. Esimerkiksi 1 GHz Snapdragon-suoritin ja 480×800-resoluution AMOLED-näyttö lupaavat varsin miellyttävää käytettävyyttä. Myös normaali 3,5mm kuulokeliitäntä ja 32GB:n kortteja ymmärtävä SD-korttipaikka ovat fiksuja ratkaisuja.

Multimediapuolelta löytyy toki LED-salamalla varustettu 5 megapikselin kamera. Tämä ratkaisu vaikuttaa hiukan vaisulta, kun otetaan huomioon, että Google itse kutsuu uutuuttaan “superpuhelimeksi”. Vaikka kilpailijat ovat ajaneet megapikselirallissa 5 megapikselin ohi jo ajat sitten, en kuitenkaan lähde tuomitsemaan mitään ennen käytännön testejä, sillä kuvanlaatuun kuuluu kännykkäkamerankin tapauksessa paljon muutakin kuin pelkkä kennon koko.

Puhelimen ohjelmisto on se osa-alue, jolla Nexus One saattaa yllättää hyvinkin positiivisesti. Android on jo todettu alustana käyttökelpoiseksi ja sitä on jo kehitelty hyvän aikaa, joten lähtökohdat ovat mielenkiintoiset. Mukana on myös Google Mapsin navigointiversio ääniopastuksella sekä varsin kattavaksi luvattu sähköpostituki. Lisää vettä myllyyn tulee Android Marketista, jossa kerrotaan olevan jo 18 000 enemmän tai vähemmän hyödyllistä ohjelmistoa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan, miten Googlen bisnekset lähtevät rullaamaan kännykkämarkkinoilla. Yhtä lailla kiinnostavaa olisi myös tietää, milloin Nexus One julkaistaan Suomessa. No, aika näyttää.

Tässä vielä päätteeksi Googlen ilmoittamat keskeisimmät ominaisuudet:

-Näyttö: 3,7 tuuman AMOLED, 480×800 WVGA-resoluutiolla
-Paksuus: 11,5mm; paino: 130 grammaa
-Prosessori: 1GHz Qualcomm Snapdragon™ 8250
-Kamera: 5 megapikselin tarkkuus automaattisella tarkennuksella ja paikannuksella (geo tagging)
-Sisäinen muisti: 512MB flash, 512MB RAM
-Muistikortti: 4GB SD-kortti, vaihdettavissa 32GB korttiin
-Liitännät: 3,5mm stereoliitin sisältäen äänen sisääntulon ja kauko-ohjauksen
-Akku: vaihdettava 1400 milliampeeritunnin akku
-Personoitava laserkaiverrus: enintään 50 merkkiä puhelimen takakanteen
-Vierityspallo: kolmivärinen LED-valo muistuttaa saapuneista sähköposteista ja tekstiviesteistä
- Käyttöjärjestelmä Android 2.1 ”Eclair”

Lähemmin uutuuteen voi tutustua osoitteessa www.google.com/phone

Tavallaan tämä uutinen oli jo odotettavissa – N-Gagea alkuvaiheessa ympäröinyt kiinnostus ja pöhinä ovat laantuneet jo aikoja sitten ja koko palvelu on jäänyt kaikessa hiljaisuudessa elelemään varjoissa. Toki tämän mobiilipelialustan tulevaisuutta on hankaloittanut myös kosketusnäyttöbuumi, joka ei oikein sovi yhteen mobiilipelaamisen kanssa – kyllä täysverisessä pelikoneessa pitää olla kunnolliset näppäimet, jotta monipuolinen pelaaminen onnistuisi. Nokia onkin päättänyt suunnata voimavaransa Ovi Storeen, josta voi jatkossa ostaa pelejä Nokia-kännykkäänsä.

Vaikka N-Gagessa oli omat takkunsa, niin on harmillista, että tämä pelialusta ajetaan alas. Aikoinaan N-Gage-arvostelussa kirjoitin, että oikeaan suuntaan ollaan menossa ja kehitysodotukset olivat korkealla – mitään mainittavaa mullistusta ei kuitenkaan sen jälkeen tapahtunut. N-Gage jäi kellumaan oman onnensa nojaan keskelle mobiiliviihteen valtamerta. Miksi pelipalvelu ei loppujen lopuksi lyönyt itseään läpi?

Ehkä N-Gage koettiin kokonaisuudessaan liian hankalaksi konseptiksi. Tavallisen käsikonsolin, kuten esimerkiksi Nintendo DS:n kohdalla riittää se, että pelidatan sisältävä kortti työnnetään sisään laitteeseen. N-Gage taas vaati pelialustana toimivan ohjelmiston asentamisen tai päivittämisen, pelidemojen latailun verkosta ja lopulta vielä pelin sähköisen ostamisen luottokorttipasiansseineen. Paikoitellen myös kännyköiden voimavarat olivat lujilla, sillä pelien latausajat tuppasivat olemaan pitkänoloisia. Onhan se turhauttavaa, kun pienen odotusajan viihteeksi ajateltu pasianssierä ei “loading…” -tekstien jälkeen ehdi edes alkaa, kun täytyy jo sujauttaa kännykkä takaisin taskuun.

Tämän uutisen myötä alkaa väkisinkin miettimään, että mitä mobiilipelaamiselle sitten tapahtuu jatkossa? Kaikki merkit viittaisivat siihen, että ei se ainakaan lopu. Kosketusnäyttöpuhelimillekin pystytään toki tekemään kelvollisia pelejä, kunhan ohjaustoimintojen rajallisuus otetaan huomioon – käytännössä pelejä täytyy käskyttää joko kosketusnäytöllä tai puhelinta kallistelemalla. Jo kyllästymiseen asti esimerkiksi nostettu iPhone-vertaus sopii tähänkin – App Storesta löytyy moniakin hauskoja pelejä, jotka ovat pelaamisen arvoisia pelkällä kosketusnäytölläkin. Kaikkeen pelaamiseen tällainen ratkaisu ei kuitenkaan sovellu ja N81:ssä olevia pelipainikkeita tulee nopeasti ikävä – esimerkiksi perinteikkäät tasoloikkapelit tai ajopelit vaativat tällaisen nostalgiassa kieriskelevän pelaajan mielestä ristiohjaimen.

Mobiilipelaamisen puolella on unohduksiin jäänyt myös eräs pontentiaalinen laiteryhmä: peruskännykät. Mustavalkonäytöltähän se pelibuumi alkoi, kun matopeli kiemurteli kännykkäkansan sydämiin. Jonkinlaisen käsityksen  pikkupelien nykytilanteeseen saa selailemalla vaikkapa joidenkin Series40-puhelinten sovellusvalikkoa: Nokia 3120 Classicista löytyy vakiona muutama peli, joista pari tuotosta nousee positiivisesti esille: tutunoloista periaatetta noudattava kuplienpuhkomispeli “Poppin Panda” sekä autokaahailu “Rally 3D”. Molemmat ovat luurin resurssit huomioon ottaen sekä graafisesti miellyttäviä että pelattavuudeltaan kelvollisia tapauksia. Uskoisin, että yksinkertaisille ja helposti opittaville pikkupeleille olisi paljon kysyntää edelleen, mutta tarjonta on kovin hajallaan – jos kännykkä tukee java-sovelluksia, tekstiviestillä voi tilata pelejä soittoäänien tapaan periaatteella “sieltä sitä ja täältä tuota”. Pelien laatu vaan vaihtelee niin rajusti, että eurojaan ei viitsi tuhlata summanmutikassa keskinkertaisiin tekeleisiin – joko pikkupelien hintojen pitäisi olla maksimissaan euron tai parin luokkaa tai sitten laadun pitäisi olla tasaisempaa. Nykytilanne on vaan kovin karu: 3120c:n Lataa-sovelluksesta ei juuri pelejä löydy ja Ovi Store ilmoittaa, ettei ole lainkaan yhteensopiva tämän puhelimen kanssa. Joillakin nettisivuilla kaupitellaan tähänkin luuriin pelejä, mutta hinta on useimmiten varsin suolaista 5 euron luokkaa, eikä tuotteen laadusta saa kovinkaan kummoista käsitystä parin kuvaruutukaappauksen perusteella.

Eihän tässä voi muuta kuin toistella vanhaa kliseetä: katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Parempia peliaikoja odotellessa voi kuluttaa energiaansa vaikkapa perinteisempien käsipelikonsolien parissa, sillä Nintendo DS ja Playstation Portable ovat molemmat aivan mainioita taskuun mahtuvia pelikonsoleita. Kalliitahan ne pelit ovat näihinkin koneisiin, mutta fiksusti valitsemalla voi löytää pidempääkin tahkoamista kestäviä pelejä: esimerkkinä mainittakoon vaikkapa minun henkilökohtainen DS-suosikkini New Super Mario Bros!

Uudistunut Peliboksi seuraa pelialan asioita ja esittelee uutuuksia tästä eteenpäin Tekniikkaparkki-ohjelman ja -sivuston yhteydessä. Vauhdikasta pelitalvea kaikille Tekniikkaparkin lukijoille!
- Teijo

Tekniikkaparkin työryhmä kävi tutustumassa perjantaina 9.10. AudioVisual 09-messuihin Helsingin messukeskuksessa. Tämän kolmipäiväisen tapahtuman järjestäneen Avita ry:n mukaan tämänvuotinen tapahtuma edelliskertaa suurempi niin näytteilleasettajien kuin kävijöidenkin määrässä mitattuna: AudioVisual 09 houkutteli paikalle 103 näytteilleasettajayritystä ja tapahtumassa poikkesi kolmen päivän aikana yhteensä 12830 kävijää. Kyseessä on pääasiassa ääni-, kuva- ja valaistusalan ammattilaisten messutapahtuma, joten sisältö oli sen mukaista: raskaan sarjan ammattikalustoa oli esillä laidasta laitaan. Asiasta kiinnostuneille tapahtuma tarjosikin paljon ihmeteltävää, katseltavaa ja kokeiltavaa, sillä näytteilleasettajat olivat nähneet paljon vaivaa näyttävien ja tuotteita pursuilevien osastojen pystyttämisessä.

Jätetään selittelyt sikseen ja siirrytään suoraan asiaan: tässä AudioVisual 09 kuvina!
(kuvat: Jyrki Nuolikoski)

Myöhemmin Tekniikkaparkki testaa Elisa Viihteen perusteellisesti, mutta sitä odotellessa voit katsoa videon Jyväskylän lanseeraustilaisuudesta, jossa haastattelussa on viihtymiseen liittyvistä palveluista vastaava Jouni Oksanen Elisalta:

Hifimaailma-lehden vastaava päätoimittaja Teppo Hirvikunnas on huomannut perinteikkäiden hifimessujen muutoksen kohti High End -äänentoistoa:

- 90-luvun puolella täällä oli myös aika paljon televisioita ja perushifiä, mutta ihmisten harrastuksen myötä tämä on mennyt raskaampaan suuntaan, Teppo kertoo.

Minne suuntaan hifi on sitten menossa tulevaisuudessa? Kuuntele Teppo Hirvikunnaksen ennuste:

Koko Teppo Hirvikunnaksen haastattelu kuullaan seuraavassa Tekniikkaparkki-lähetyksessä Järviradiossa perjantaina 2.10. kello 17.15.

Digikohina.fi -blogissa kerrotaan ensituntumia uudesta palvelusta. Myös Tekniikkaparkki palaa pian asiaan Sonera Music Playerin testikäytön merkeissä.

Tekniikkaparkki.fi on Järviradion taajuuksilla joka perjantai kello 17:15 kuultava tekniikan ajankohtaisohjelma, joka näkyy heti alusta alkaen näyttävästi myös netissä. Aihepiirin huomioiden nettiaktiivisuus onkin meille itsestäänselvä ratkaisu – nettipalvelussa voimme kertoa aiheistamme sanojen lisäksi myös kuvin ja videoin, ja uutta materiaalia voimme tarjoilla myös radiolähetysten välisenä aikana.

Toimituksessa tekniikkajuttuja työstää kaksi Järviradion tuttua radioääntä: Teijo vastaa sivuston ylläpidosta, “suurien linjojen vetämisestä” ja tietysti myös juttujen kirjoittamisesta. Joonas puolestaan näppäilee enimmäkseen konsolipeleihin liittyviä juttuja. Peliboxi-osiosta löytyykin jo kymmeniä peliarvosteluita, sillä olemme tuoneet tälle sivulle nähtäväksi myös aiemmin Jukeboxi-lähetyksessä julkaistuja peliarvosteluita. Sivuston muilla osastoilla on vielä hiljaisempaa, mutta niinhän tuota sanotaan, että hiljaa hyvä tulee – ryhdymme siis kokoamaan teille hyviä juttuja ja tämä mielenkiintoisen haastava työ alkaa juuri nyt!

Pelit, matkapuhelimet, hifi, viihde-elektroniikka… Siinä muutamia aiheita, joihin tulemme paneutumaan lähiviikkoina. Joka viikko jotain uutta. Mutta mitä sinä haluaisit näillä sivuilla nähdä? Kerro meille mielipiteesi, sähköpostiosoitteet löytyvät Info ja yhteystiedot -sivulta. Myös kommentit ovat erittäin tervetulleita, ja niitä varten jokaisen jutun lopussa on myös kommenttikenttä.

Pysähdy siis Tekniikkaparkkiin ja muista poiketa täällä jatkossakin!