Nokian älypuhelimissa käytettävän Symbian-järjestelmän uusin versio, koodinimeltään Anna, tuli tutuksi jo Tekniikkaparkin testatessa E6-puhelinta. Nyt tämä uusi versio on saatu pitkän odottelun jälkeen jakoon myös monien muiden Symbian^3-puhelinten käyttäjille, joten on korkea aika kokeilla, miten jo pidempään markkinoilla ollut Nokia N8 muuttuu päivityksen myötä.

Itse päivitysprosessi on varsin kivuton operaatio. Varman päälle pelaava kytkee ensin puhelimen tietokoneeseen ja varmuuskopioi sisällöt Ovi Suitella, vaikkei päivityksessä periaatteessa pitäisi henkilökohtaisia tietoja hävitäkään. Sen jälkeen päivitys onnistuu ilman tietokoneen apua puhelimen valikoita näppäilemällä. Muutaman minuutin kestävän päivityksen jälkeen puhelin käynnistyy uudelleen kysellen Nokia Ovi-tunnuksia, jonka jälkeen eteen avautuu uusi, tummasävyinen aloitusnäkymä. Makuasioista ei sovi liikaa kiistellä, mutta allekirjoittaneen silmään uusi oletusteema näyttää turhankin synkältä ja värittömältä – mustat taustat ja pelkistetyt valkoiset kuvakkeet eivät juurikaan nostata tunnelmaa.

Mistä yksityiskohdista Symbian Anna-versioon päivittämisen sitten huomaa? Ulkoasun jälkeen huomio kiinnittyy joidenkin arkisten vakiosovellusten pikku muutoksiin:

- Kalenterin kuukausinäkymään on lisätty kunkin päivän tehtävät ja tapahtumat yhdellä napsautuksella näkyviksi – enää ei tarvitse siirtyä erikseen päiväkohtaiselle näytölle ja sieltä takaisin. Myös uuden merkinnän syöttämistä on virtaviivaistettu.

- Sähköpostisovelluksen viestilistaus on muuttanut ulkomuotoaan. Fontti on pienentynyt ja tätä kautta tehnyt tilaa suuremmalle informaation määrälle.

- Nettiselain on nopeutunut silminnähden ja muutenkin kehittynyt – nyt mukana on myös yläreunan osoitepalkki. Silti Opera Mobile tuntuu edelleen ketterämmältä.

Nämä esimerkit kertovat päivityksen luonteesta: mitään radikaaleja muutoksia ei ole tehty, mutta monet arkiset toiminnot ovat nyt pykälää suoraviivaisempia. Ehkä eniten muutosta on kuitenkin tullut tekstinsyötön puolelle, jossa on tullut käyttöön myös pystysuuntainen qwerty-näppäimistö. Näppäimet ovat pystytilassa melkoisen pieniä, mutta alun epäilyksistä huolimatta lyhyiden tekstien naputtelu onnistui suht virheettömästi tälläkin tavalla. Tarkkuutta kirjoittaminen silti vaatii, joten ehkä pystynäppäimistö on silti mukavampi “numeromallisena”. Tekstinsyöttöön liittyy sekin, että Symbian Annassa tekstinsyöttöruutu ei peitä näkymättömiin ruudun muuta sisältöä – nyt esimerkiksi tekstiviestiin vastatessa ruudun yläosasssa näkyy myös alkuperäinen viesti, johon ollaan vastausta laatimassa.

Nokia N8 on selkeästi parempi puhelin tämän päivityksen jälkeen, siitä ei ole epäilystäkään. Päivityksen muutoksia tutkaillessa tulee kuitenkin väkisin mieleen, että N8 olisi voinut olla tällainen jo julkaisupäivänä – ja Anna-version odotus oli melkoisen pitkä. Niin tai näin, nykykuosissaan Symbian^3 tarjoaa jo varsin asiallisen käyttökokemuksen.

Nokia E6 muistuttaa hyvin läheisesti Nokian aiempia suosittuja bisnespuhelimia kuten E72:sta – ulkoisesti kyseessä on jopa hämmästyttävän samannäköinen laite konepellin alla olevista eroista huolimatta. Pieni kosketusnäyttö herättää ensi alkuun hiukan epäilyksiä, mutta käytännössä tämä ratkaisu osoittautuukin aivan kelvolliseksi ja tuo tullessaan lisää sujuvuutta laitteen käyttämiseen. Toisaalta fyysisen näppäimistön käyttömahdollisuus osoittautuu yhtä lailla tervetulleeksi, sillä tämä näppäintoteutus voittaa käytettävyydessä kaikki pystytilassa toimivat virtuaalinäppäimistöt mennen tullen. E6 tarjoaa siis varsin onnistunutta mutta harvoin nähtyä tasapainoilua kahden eri toteutustavan välillä. Arkikäyttö Nokia E6-puhelimella on siis sujuvaa ja mukavaa erityisesti jo aiemmin kehutun näppäimistön ansiosta, kunhan vaan sormet osuvat pienehköille napeille. Puheluiden laadussa ja toimivuudessakaan ei ole huomauttamista.

Symbian^3:n Anna-versio vaikuttaa varsin tutunoloiselta aiempia versioita käyttäneelle. Mitään mullistavia uudistuksia ei äkkiseltään hyppää silmille, mutta pieni hiominen siellä ja täällä on ilmeistä. Nyt esimerkiksi työpöytien välillä vaihtaminen käy entistä sulavammin ja nettiselain on kokenut tervetulleen päivityksen, joka korjaa enimmät takkuilut pois. Parannuksista huolimatta nettiselain kaipaisi vieläkin lisäviilausta, joten Ovi Kaupasta ilmaiseksi ladattava Opera Mobile on tässäkin luurissa varteenotettava vaihtoehto.

Multimediapuolella bisneskäyttäjän kriteerit täyttyvät kelvollisesti, sillä luurista löytyy niin musiikkisoitin, Youtube-toisto kuin kameratoiminnotkin. Kahdeksan megapikselin kamera on hyvinkin käyttökelpoinen ja jälki terävää, vaikkei mittatikkuna toimivan N8-mallin kuvanlaatuun ihan ylletäkään. Kameran LED-salama valaisee lähiympäristöä kohtuullisesti hämärälläkin ja videokuvaus tekee 720p-teräväpiirtotarkkuudella asiallista jälkeä. Pieni videokuvaukseen liittyvä kauneusvirhe tuli esille rannalta järveä kuvatessa – kuvassa näkyvät järven laineet saivat ilmeisesti kameran elektronisen kuvanvakaimen sekaisin ja kuva alkoi pomppia nopeatempoisesti ylös ja alas, vaikka kamera oli paikallaan.

Puhelimen mukana tuleva uusimman version Nokia Kartat-sovellus toimii sekin asiallisesti ja neuvoo reittejä myös ääniopastein. Kartan selailu on suht sujuvaa kosketusnäytön ja nipistyszoomauksen ansiosta ja itse navigointikin hoitaa tehtävänsä. Näytön pieni koko tosin pakottaa karttakuvan ja muut navigointitiedot valitettavan pieneen tilaan eikä kartan lukeminen telineessä olevasta puhelimesta meinaa ainakaan kovin tarkasti onnistua, joten autoilijoiden on syytä tukeutua lähinnä ääniopastukseen ja tutkia karttoja parkkipaikalla.

Nokia E6 on kokonaisuutena miellyttävä tapaus. Suunnittelussa on oivallettu hyvin kosketusnäytön ja fyysisen näppäimistön yhteisvoima ja puhelimen koko on kaikesta huolimatta saatu pidettyä kohtuullisena. Näytön pieni koko aiheuttaa käytettävyyden puolella pieniä kompromisseja: kosketusnäyttöä näppäillessä saa olla tarkkana mihin kohtaan sormella tökkää ja tekstikokokin on ajoittain melko pientä. Yhtä lailla myös pieni QWERTY-näppäimistö vaatii hiukan tarkkuutta, mutta on kuitenkin tuntumaltaan miellyttävä. Mikäli näistä asioista ei muodostu kynnyskysymystä, Nokia E6 tarjoaa muilta osin viimeistellyn ja monipuoliseen yhteydenpitoon painotetun kokonaisuuden, joka on todennäköisesti varsinkin yrityskäyttäjien mieleen. Viihdepuhelin E6 ei varsinaisesti ole, mutta tärkeimmät multimediatoiminnot laitteesta toki löytyvät. Päällimmäisenä E6:sta mieleen jää jämäkän tyylikäs muotoilu ja tasapainoinen ominaisuuksien valikoima. Jos kuitenkin pienehkö näyttö ja näppäimistö epäilyttävät, kannattaa katse suunnata suurempinäyttöisten ja esiinliukuvalla näppäimistöllä varustettujen älypuhelinten suuntaan.

Samsung Galaxy S II käyttää käyttöjärjestelmänään Googlen Android 2.3-versiota, joka on tällä hetkellä käyttäjämäärien puolesta voimakkaassa kasvussa. Luuri on päätäpäin ehkä hiukkasen muovisen oloinen, mutta todella kevyt ja ohut ulkomuoto antaa paljon anteeksi – puhelin mahtuu hyvin taskuun eikä painakaan siellä kohtuuttomasti. Kovin rankalle käytölle en kuitenkaan Galaxy kakkosta altistaisi, sillä kolhukestävyys hiukan epäilyttää. 4,3″ Super Amoled-näyttö on matkapuhelinten mittakaavassa suuri, mutta jostain syystä se ei tämän mallin yhteydessä tunnu valtavalta, vaan ennemminkin sopivalta. Ruutu on tarkka, valovoimainen ja kosketusten tunnistukseltaan moitteetonta tasoa.

Suuren näytön lisäksi Galaxy S II:n kuorien sisästä löytyy muutakin mielenkiintoista tekniikkaa, nimittäin puhelimelle antaa vauhtia peräti tuplaydinprosessori. Vääntöä löytyykin mukavasti ja puhelin on käytännön toiminnaltaan ripeä ja lähes viiveetön. Hyvä suorituskyky heijastuu käytännössä lähes kaikkeen puhelimen käyttöön aina netin selailusta alkaen: laitteen omalla selaimella WLANin kautta surffatessa Galaxy S II tuntuu paikoitellen suorastaan hämmästyttävän rivakalta ja jopa flash-videoita sisältävät sivut avautuivat kokeiluissamme ongelmitta.

Päätehtävässään eli puhelimena Samsung Galaxy S II toimii hyvin. Niin kuulokkeen kuin mikrofoninkin ääni on selkeä eikä yhteyksien vakaudessakaan havaittu mitään poikkeuksellista. Kahdeksan megapikselin automaattitarkenteinen kamera toimii pääosin hyvin ja tuottaa teräviä, joskin sisätiloissa silminnähden kohinaisia kuvia. Teräväpiirtotarkkuuteen ylettyvä videokuvaus tuottaa valotukseltaan kaunista ja liiketoistoltaan kelvollista kuvaa, mutta hankalissa olosuhteissa automaattitarkennus käy levottomaksi – käytännössä tarkennus sahaa rasittavan epävarmasti edestakaisin. Elävän musiikin äärelle vietynä Galaxy kakkosen videotallennuksesta paljastuu myös toinen heikko kohta: voimakasta ääntä laite sietää huonosti ja livekonserttivoimakkuuksissa ääniraita on yhtä säröä ja puuroa. Vastaavassa tilanteessa esimerkiksi Nokia N8 pystyy äänen tallentamisen puolesta huomattavasti parempaan suoritukseen eikä videon laatukaan käytännössä jää Samsungia huonommaksi.

Android antaa käyttäjälleen mahdollisuuden muokata käyttöliitymää raskaallakin kädellä, mutta vakioasetuksissaan Samsung Galaxy S II on varsin perinteisen oloinen Android-puhelin. Suosittu käyttöjärjestelmä tulee esille niin hyvässä kuin pahassakin – Marketista löytyy ohjelmia laidasta laitaan ja asetuksia pystyy muuttelemaan kattavasti, mutta välillä tämä valinnanvapaus kääntyy myös itseään vastaan – Android Marketissa on paljon myös turhanoloista sälää, ja onpa Androidin epäilty olevan suosionsa myötä myös tietoturvauhkien tähtäimessä – tervettä varoivaisuutta on siis syytä noudattaa tämänkin puhelinmallin kanssa.

Samsung Galaxy S II on yksi tämän hetken suorituskykyisimmistä matkapuhelimista ja se näkyy selvästi myös käytännössä. Suorituskyvyn takia ei kuitenkaan ole jouduttu uhraamaan mitään olennaista ominaisuutta, sillä Samsung toimii viihde- ja nettiominaisuuksien lisäksi hienosti myös puhelimena ja arkikäyttö sujuu ongelmitta. Kamerapuolella oli havaittavissa pientä alisuorittamista ja runko voisi olla hiukan jämäkämmän oloinen, mutta muilta osin Samsung Galaxy S II on vahva ja vakuuttava kokonaisuus, joka sopii varsinkin teknologian kuumimmassa kärjessä kulkeville käyttäjille. Vähempään tyytyvät saavat toki samansuuntaista käyttökokemusta myös edullisemmilla Android-malleilla, mutta joutuvat samalla tyytymään verkkaisempaan käytettävyyteen.

Tällä kertaa tutustumme Nokian bisnespuhelinmalliston lippulaivaan eli Nokia E7:aan. Kyseessä on kosketusnäytöllä ja qwerty-näppäimistöllä varustettu Symbian^3-puhelin, jota voisi pitää eräänlaisena seuraajamallina huippusuosituille Nokia Communicator-kännyköille.

Ensituntuma E7:sta on vakuuttuneen positiivinen – puhelin on jämäkkää tekoa eivätkä kuoret natise. Kokoa ja painoa puhelimesta löytyy, mutta QWERTY-näppäimistö ja suuri näyttö luonnollisesti vaatii veronsa. Muihin näppiksellä varustettuihin puhelimiin nähden E7 on kuitenkin asiallisen kokoinen, eikä puhelimen kuljettaminen taskussa muodostu millään lailla ongelmaksi.

Neljätuumainen AMOLED-kosketusnäyttö on hyväkuvainen ja näyttävä, joskin välillä tuntuu siltä, että tarkkuutta ruudussa voisi olla hiukan enemmänkin. Kosketustuntuma on asiallinen ja näppäilyt menevät perille ilman takkuiluja. Vielä kosketusnäyttöäkin parempaa tuntumaa tarjoaa kuitenkin näytön alta paljastuva QWERTY-näppäimistö, josta löytyy suoraan niin ääkköset kuin nuolinäppäimetkin. Nokia E7:n näppäimistöllä on miellyttävää kirjoitella vaikkapa sähköpostiviestejä tai muistiinpanoja, sillä kyseessä on yksi parhaista tähän asti kokeilemistani kännykkänäppäimistöistä. Hyvin erottuvat näppäinmerkinnät ja onnistunut taustavalaistus kruunaavat kokonaisuuden.

Tästä voisivat muutkin valmistajat ottaa oppia: E7:ssa on selkeä ja tuntumaltaan laadukas näppäimistö, josta löytyy jopa skandimerkit ilman kikkailua.

E7:n viestiohjelmistot ovat pitkälti samansuuntaisia kuin aiemmin julkaistussa N8:ssakin – laitteesta löytyy ketjutettu keskustelunäkymä tekstiviesteille, sähköpostiohjelmisto sekä sosiaalisen median perustyökalut, joten näppäimistöä pääsee kyllä käyttämään monenmoisissa viestittely-yhteyksissä. Jokin viimeinen silaus näistäkin vielä puuttuu – graafiseen ilmeeseen toivoisi hiukan lisää havainnollisuutta, ja varsinkin sähköpostisovellus hyötyisi ruutupinta-alan tehokkaammasta täyttämisestä: suurehkolla fontilla näytettävät viestilistaukset näyttävät neljätuumaisella näytöllä jo hiukan kömpelöiltä. Asian kääntöpuolena on toki se, että tekstit näkee lukea kaikissa tilanteissa ilman suurempaa silmien siristelyä. Toiminnallisuuden puolelta katsottuna asiat ovat kohtuullisen hyvällä tolalla, sillä E7 pystyy avaamaan monia liitetiedostoformaatteja, kuten PDF:iä, JPG-kuvia sekä toimisto-ohjelmiston aktivoinnin jälkeen myös tekstiasiakirjoja ja muita toimistosovellusten tuotoksia. Laitteen tuntemien sähköpostilaatikoiden, kuten esimerkiksi Gmailin asennus sujui esimerkillisen sutjakasti, sillä puhelin osaa hakea näille automaattisesti oikeat asetukset. Eksoottisempien domainien kautta tulevat postit vaativat sen sijaan manuaalista asetusten syöttämistä.

Nettiselain kaipaisi kovasti päivitystä, mutta sellainen on viimeaikaisten huhujen perusteella luvassa muun käyttöjärjestelmäviilauksen yhteydessä. Nykytilassa Opera Mobilen lataaminen on suositeltavaa, sillä sen avustamana nettisurffailu käy kertaluokkaa ketterämmin.

Liitäntöjen puolella on luovuttu perinteikkäästä “Nokia” -latausliittimestä – nyt sekä sähkö että data kulkevat MicroUSB:tä pitkin. Lisäksi puhelimen päästä löytyy HDMI- sekä kuulokeliitännät.

Puhelimena Nokia E7 on vakuuttava tapaus. Ääni on miellyttävää molempiin suuntiin, eikä puheyhteyksissä havaittu koekäytön aikana minkäänlaista epävakautta tai muita poikkeavuuksia. Laitteisto on siis laaduksta ja ajatuksella koottua. Puhelintoiminnot ovat tuttua Nokiaa, joten aiemmin saman merkin Symbian-puhelimia käyttäneet löytävät suurimman osan toiminnoista sieltä samoilta tutuilta kulmilta, jossa ne ovat ennenkin olleet.

Symbian^3-käyttöjärjestelmästä on ehditty puhumaan niin Tekniikkaparkissa kuin muissakin medioissa jo aiemminkin, joten sen syvimpään olemukseen emme tässä suuremmalti uppoa. Lähinnä voisi todeta, että fyysisen näppäimistön istuttaminen kolmossympparin kaveriksi on onnistunut mutkattomasti. Kolme aloitusnäkymää ovat tervetulleita ja toimivia, mutta paljon on mukana myös turhaa menneisyyden painolastia – esimerkiksi käyvät vaikkapa melkoisen syheröiset WLAN-asetukset, joiden parissa voi hiukan erikoisemmassa verkkoympäristössä joutua kahlaamaan lukemattomien naksautusten syvyyteen oikeita asetuksia penkoessaan – tämä on tullut valitettavan tutuksi jo aiemmistakin Symbian-laitteista.

Multimediapuolella E7:n esitys jää hiukan vaisuksi N8:iin verrattaessa. Kamera on kahdeksasta megapikselistä huolimatta huomattavasti vaatimattomampi esitys ja esimerkiksi FM-lähettimen puutetta saattavat jotkut käyttäjät harmitella. Bisnespuhelimeksi nämäkin ominaisuudet taitavat kuitenkin olla riittävällä tasolla – kameralla saa kyllä napsittua hyvissa olosuhteissa komeasti kymppikuvakokoon tulostettavia tunnelmapaloja ja 720p-videokuvaus on aivan kelvollisen oloista niin videon kuin äänenkin kannalta. Musiikkisoitin on samannäköinen toteutus kuin muissakin Symbian^3-laitteissa – toimiva, joskaan ei mitenkään poikkeuksellinen toteutus.

Nokia E7 on mielenkiintoinen, joskin hiukan hämmentävä laite. Perusasiat on toteutettu hienosti, laitteisto ja työn jälki on korkealaatuista ja tavoitteet täyttyvät. Kuitenkin mielessä hiukan kaihertaa Symbian^3:n epävarma tulevaisuus ja toisaalta se, että Nokia N8-malli tarjoaa näppäimistöä lukuunottamatta lähestulkoon samoja ominaisuuksia reilusti halvemmalla hinnalla. Elisan julkaisemat myyntitilastot kuitenkin osoittavat, että Nokia E7 on lyönyt itsensä läpi yritysmarkkinoilla, ja tämä on koko lailla ymmärrettävää: E7 tarjoaa aiemmista kommunikaattoreista tutun ympäristön, tärkeimmät bisnesominaisuudet, täysiverisen navigoinnin ja kohtuudella viihdettäkin.

Tekniikkaparkin testissä on tällä kertaa Android-kännykkä sieltä järeämmästä päästä eli HTC Desire Z. Androidin 2.2-versiota pyörittävä luuri kätkee sisälleen myös fyysisen qwerty-näppäimistön, joka onkin tämän mallin olennaisimpia ominaisuuksia muihin mallehin verrattuna. Desire Z:n prosessori raksuttaa 800MHz:n nopeudella ja RAM-muistia on käytössä 512 Mt. Nämä ovat aivan riittäviä lukemia nykypuhelimeen, joten suht sulavaa käyttöä pitäisi olla luvassa.

3,7″ näyttö on teräväkuvainen ja kosketustuntumakin on hyvällä tasolla, joten peruspuitteista ei moitteita juuri ropise. Esille lonksahtava näppäimistö vaikuttaa sekin hyvältä idealta – ensin matalahkot näppäimet vaikuttavat hiukan tunnottomilta ja kalvonäppäimistöä muistuttavilta, mutta käytön myötä sormi alkaa osua sujuvasti oikeille kirjaimille ja tekstisyöttö onkin sen jälkeen vauhdikasta. Tasaisesti taustavalaistu näppäimistö on myös hämärämmässä ympäristössä helppokäyttöinen. Niin mukavalta kuin fyysinen QWERTY-näppäimistö tuntuukin, niin se tuo kuitenkin tullessaan pieniä kiusoja – päällimmäisenä niistä puhelimen koko. HTC Desire Z on auttamatta melkoisen kookas älypuhelin elegantimpiin kännyköihin tottuneen käsissä. Varsinkin painon soisi olevan selvästi pienempi, mutta myös paksuudessa olisi viilaamisen varaa. Näppäimistön liukumekanismi on varsin omintakeinen ja äkkisilmäyksellä myös kevyttekoisen näköinen, mutta testikäytön aikana ei silti ilmennyt minkäänlaisia ongelmia näppiksen avaamisen ja sulkemisen kanssa – mekanismin toimivuus ei siis käytännössä aiheuta murheita.

Puhelintoiminnot ovat Desire Z:ssa kautta linjan laadukkaita – puhe kuuluu molempiin suuntiin laadukkaana eikä mitään taustahäiriöitäkään äänessä erotu. Myös kaiutinpuhelintoiminto on käyttökelpoinen laadultaan. Päivittäisessä puhelukäytössä Z on siis ongelmaton ja miellyttävä laite. Android ylipäänsä toimii tuttuun tyyliin HTC:n lisukkeilla varustettuna ja puhelimen teho riittää helposti käyttöjärjestelmän sulavaan pyörittämiseen.

Kaiutinääni on multimediaa toistettaessa valitettavan metallinen ja kireä, joten musiikkituokiot kannattaa mieluummin viettää hyvälaatuisen kuulokelähdön kautta kuunnellun musiikin parissa. Niin musiikkitiedostot kuin lisäohjelmiston vauhdittamat nettiradioasematkin soivat kuulokkeiden kautta häiriöttömästi ja avarasti. Desire Z:n kamera jää nykymittapuun mukaan harmillisen vaisuksi – perusnäppäilyt sujuvat kuten 5 megapikselin kännykkäkameralta voi odottaakin, mutta täyteen kuvakokoon suurennettuna yksityiskohdat ovat harmillisen suttuisia. Valotus sentään osuu varsin hyvin kohdalleen, joten satunnaiseen maisemanäppäilyyn HTC:n kamera riittää aivan mainiosti ja sisätiloissakin kameran kanssa pärjää siedettävästi. Laatuero on kuitenkin päivänselvä tämänhetkisen kamerakännykkäkunkun Nokia N8:n suoritukseen verrattuna – N8 päihittää kamerakäytössä Desire Z:n leikiten.

Onko HTC Desire Z sitten ansainnut paikan taskussa? No, kunnon näppäimistö on toki erittäin mukava ominaisuus älypuhelimessa ja Android-leirissä se ei vielä edes ole kovin yleinen varuste, joten tämä malli herättää jo senkin takia paljon kiinnostusta. Laatuvaikutelma on mainio ja puhelutoiminnotkin luistavat – ja HTC:n tyylikäs Androidin päälle rakennettu Sense-käyttöliittymä on sekin miellyttävä yksityiskohta. Toisaalta puhelimen paino ja suurehkot ulkomitat ovat riesana – Desire Z ylittää niukasti sen rajan, jonka jälkeen kännykkä alkaa tuntua kookkaalta ja hivenen kömpelöltä.

Jos puhelin tuntuu sopivan käteen ja qwerty-näppäimistö on toivelistalla, niin HTC on erittäin varteenotettava ja toimiva valinta – kyllä tämäkin luuri keskivertotaskuun mahtuu aiemmista moitteista huolimatta. Kevyttä ja eleganttia kännykkää kaipaavat voivat puolestaan jatkaa etsintöjään.

HTC 7 Trophy on ulkoisesti jämerän ja laadukaan oloinen laite. Suuresta 3,8″ näytöstä huolimatta se sopii käteen kohtuullisen mukavasti, eivätkä ulkomitat muodostu ongelmaksi päivittäisessä käytössä. Varustelu vaikuttaa myös asialliselta: 1 GHz prosessori, 8 gigan sisäinen muisti, 5 megapikselin kamera, Bluetooth, WiFi ja niin edelleen. Hyvät komponentit näkyvät varsinkin puhelimen nopeassa vasteessa, sillä Trophy availee valikoita ja ohjelmia todella rivakasti.

Ensikokemus mobiiliseiskan äärellä on kuitenkin hämmentävä – käyttöliittymä on ihan omanlaisensa verrattuna kilpaileviin älykännyköihin. Suuria vihreitä laatikoita allekkain, paljon isoja otsikoita, mustaa taustaa ja valkoista tekstiä. Kaikki on äärimmäisen pelkistettyä ja jopa karun näköistä. Turhaa informaatiota ei juuri tarjoilla, joten sikäli käyttö on suoraviivaista, mutta välillä käyttäjä joutuu katsomaan tarkasti, mitkä valkoiset tekstit ovat pelkkiä otsikoita ja mitkä painikkeina toimivia tekstejä – tätä kun ei joka paikassa ole kovin selkeästi eritelty. Graafisten elementtien ja symbolien vähyyden vuoksi käyttöliittymän englanninkielisyys saattaa myös muodostua ongelmaksi, mikäli englanti ei taitu luonnostaan. Näppäimistöstä sentään löytyy ääkköset, mutta ainakin oletusasetuksilla ne joutuu penkomaan esille a:ta ja o:ta pitkään pohjassa pitämällä. Joitakin käyttäjiä saattaa myös harmittaa Zune-ohjelmiston pakkokäyttö – Trophy ei suostu näkymään tietokoneelle tavallisena USB-muistilaitteena, vaan kaikki tiedonsiirto täytyy hoitaa Microsoftin oman ohjelmiston kautta.

Tässä rinnakkain muutamia ruutuja HTC 7 Trophyn käyttöliittymästä. Paljon mustaa, valkoista ja tekstiä.

Jo aiemmin mainittu tehokkuus tulee HTC 7 Trophyssä esille varsinkin nettisurffailussa – vakioselaimena toimiva Internet Explorer toimii sekin vauhdikkaasti ja ilman turhia tökkimisiä. Raskaampienkin nettisivujen selailu sujuu Trophylla luontevasti ja sulavasti, joten ahkera nettikäyttäjä viihtyy mainiosti luurin parissa. Yhtä lailla myös sähköpostittelu sujuu mukavasti, sillä Windows Phone 7-käyttöjärjestelmä yhdistää heti ensi töikseen käyttäjän Hotmail-tilin ja osoitekirjan puhelimeen, jonka jälkeen kännykkä on valmis sähköpostitteluun. Toki laitteesta löytyy tuki myös muille yleisille sähköpostikäytännöille, kuten POP/IMAP-posteille, Exchangelle sekä Gmailille. Sähköpostisovellus on pitkälti muun käyttöliittymän mukaisesti pelkistetty, mutta toimii hienosti.

Multimediapuolella on hiukan ristiriitaista tunnelmaa. Ensinnäkin: 5 megapikselin kamera ei oikein vastaa odotuksia, kuten jutun lopussa olevasta näytekuvasta näkyy. Kuvat ovat kautta linjan harmillisen suttuisia ja kohinaakin on näkyvissä. Nykypäivän kännykkäkameralta odotetaan jo hiukan parempaa laatua, joten Trophyn suoritus on lähinnä satunnaiseen hupinäppäilyyn sopivaa tasoa – pokkarikameraa tällä kännykällä ei pysty korvaamaan. Myös videokuvauksen puolella kuvan ylipehmeys näkyy selvästi ja ongelmaa vielä korostaa automaattitarkennuksen innokas ja näkyvä hypähtely videon aikana. Liiketoisto on kuitenkin videoissa asiallisen näköistä. Musiikkisoitin puolestaan suoriutuu tehtävästään asiallisesti: äänenlaatu on kaiken kaikkiaan mukavan kuuloista ja häiriötöntä hifikuulokkeiden kautta kuunneltuna, eikä soundista nouse mitään ärsyttävyyksiä pintaan. Musiikkisoitin on toiminnoiltaan rajoittuneen oloinen, mutta tässä tapauksessa linjaus toimii hyvin – tärkeintä on että suosikkibiiseihin pääsee nopeasti käsiksi eikä aika mene valikkojumppaan.

Puheluiden laatu on hyvä HTC 7 Trophyllä. Kuulokeääni on selkeä ja puhelinyhteydet toimivat luotettavasti kuten pitääkin. Laitteen takakanteen sijoitettu kaiutin on soundiltaan kireä ja äänenvoimakkuus vaimentuu merkittävästi, mikäli luuri lasketaan vaikkapa pöydälle

Käyttöjärjestelmään kuuluva Marketplace-sovelluskauppa on mukavasti toteutettu, mutta ymmärrettävästi sovellusvalikoima ei vielä pysty kunnolla haastamaan iPhonea tai Android-puhelimia. Kokeiluversioiden tarjoaminen on hoidettu kätevästi – esimerkiksi mieluista pelattavaa etsiessä maksullisen pelin kohdalta löytyy “Try”-valinta, jolla voi helposti ladata ilmaisen kokeiluversion. Mikäli tarjonta alkaa kehittymään hyvään suuntaan, Windows Phone 7:lla on aivan kelvolliset edellytykset mobiilipelialustaksi.

HTC 7 Trophy on kokonaisuudessaan hiukan hankala arvosteltava, sillä uusi mobiili-Windows jakaa mielipiteitä kahtia – toiset tuntuvat pitävän suoraviivaisesta ja persoonallisesta käyttöliittymästä, kun taas toiset kokevat sen turhankin pelkistetyksi ja synkäksi. Trophy itsessään on koostettu laadukkaista komponenteista ja peruspuhelintoiminnot sujuvat moitteettomasti – lähinnä kamera jättää toivomisen varaa. Trophy on myös nettikäytössä oikeinkin mukava laite, ja tällöin konepellin alla olevat tehokkaat komponentit pääsevät oikeuksiinsa.

Kilpailu on kuitenkin kovaa, ja kokonaisuutta katsellessa koko Windows Phone 7-käyttöjärjestelmä on edelleen hankalassa asemassa: ohjelmistojen “ekosysteemi” on vielä vaatimattomassa vaiheessa ja käyttäjät saattavat ainakin aluksi vierastaa erikoista käyttöliittymää. Kirjoitushetkellä Trophyn hinta oli suuren kodinkoneketjun hinnastossa yli 550 euroa, joka kuulostaa aika kovalta verrattaessa kilpailijoiden malleihin – Trophy ei kuitenkaan lyö pöytään mitään sellaista huippuominaisuutta, jota ei muilta premium-luokan kilpailijoilta löytyisi. HTC 7 Trophyn selkein vahvuus on nopeus niin netissä kuin valikoissakin, ja tässä saattaakin olla suurin valintaperuste, joka puoltaa tämän luurin hankintaa.

Kuvanäyte (suurenna klikkaamalla):

Ensituntuma N8:n suhteen on positiivisen vakuuttava – jämäkänoloinen ja hyvin käteen sopiva luuri luo juuri sellaista premium-luokan tunnelmaa, jota Nokia varmasti tavoitteleekin. Hyvä meno jatkuu myös näyttöä katsellessa, sillä 3,5″ AMOLED-ruutu esiintyy edukseen – niin väritoisto kuin kirkkauskin miellyttävät silmää. N8 pätee myös kuvaamisen puolella, sillä paljon kohuttu 12 megapikselin kamera on ihan oikeasti hyvä ja kännykkäkameroiden mittakaavalla jopa loistava. Myös teräväpiirtoinen videokuvaus on käyttökelpoinen ominaisuus, sillä kameralla pärjäilee kohtuullisesti jopa hämärämmässä valaistuksessa ja liiketoisto näyttää aivan kelvolliselta. Huomionarvoista kuvausominaisuuksissa on myös se, että xenon-salamavalo potkii kuviin kirkkautta varsin mukavasti, kunhan kuvattava kohde on lähistöllä. Mikäli kameraltaan ei vaadi mitään erikoisia temppuja, Nokia N8 voi hyvinkin hoitaa pikku pokkarikameran tehtävät kokonaisuudessaan. Muista varuisteista voisi mainita puheella opastavan GPS-navigoinnin, musiikin lähettämiseen soveltuvan FM-radiolähettimen ja HDMI-liitäntämahdollisuuden. Varusteiden ja ominaisuuksien määrä on siis varsin kunnioitettava.

Käytännössä Nokia N8 on varsin vaivaton laite päivittäisessä käytössä. Allekirjoittaneella on ollut käytössä useita Symbian-pohjaisia puhelimia ennenkin, joten tämän luurin kanssa fiilis on kuin kotiin tulisi – puhelut ja viestittelyt taittuvat näppärästi ja puheluiden tekninen laatu on moitteetonta. Puhelimen kuulokesoundi on selkeä eikä vastapuolikaan valittele kuuluvuutta. Näytön kosketustuntumakin on mukavasti kohdillaan, kun Nokia on vihdoin suostunut siirtymään kapasitiivisen kosketusnäyttötekniikan pariin. Perusasioiden äärellä kaikki on siis hyvin. Ohjelmistopuoli onkin se alue, joka on Nokian luureissa viime aikoina herättänyt vilkasta keskustelua. Symbian ^3 on selkeä kehitysaskel eteenpäin, sillä nyt niin valikot kuin monet sovelluksetkin toimivat hyvällä vasteella ja vitkastelematta. Kolme aloitusnäytön “työpöytää” tarjoavat mukavasti tilaa widget-sovelluksille ja tämä toteutus vähentääkin mukavasti valikoissa ramppaamista, jota on myös entiseen tapaan tarjolla. Virtuaalinäppiksellä tulee ainakin alkuvaiheessa jonkun verran virhelyöntejä, mutta jokaisen näppäimenpainalluksen vahvistava pieni värähdys helpottaa tekstin syöttöä.

N8:n vasemmasta kyljestä löytyy muutama olennainen yksityiskohta: korttipaikat MicroSD:lle ja SIM-kortille sekä MicroUSB-liitäntä virransyöttöä ja datakaapelia varten.

Viihdettä tarjoilee Nokia N8:n musiikkisoitin, joka on kokenut onnistuneen kasvojenkohotuksen. Musiikkia voi selata kansikuvien perusteella tai perinteisemmässä listamallissa – teit sitten niin tai näin, niin lista rullaa silti sulavasti. Normaalin 3,5mm stereoliitännän kautta tulviva kuulokesoundi on miellyttävän puhdas ja häiriötön eikä Nokia N8 hyydy hiukan laadukkaampien hifiluurienkaan äärellä normaalivoimakkuuksilla kuunnellessa. Hifistelijä saattaisi kaivata diskanttitoistoon hiukan lisää ilmavuutta, mutta näilläkin eväillä pärjätään mainiosti. Jos musiikki alkaa kyllästyttää, niin muistiin tallennettujen videoiden lisäksi hyvin toteutettu YLE Areena-sovellus tarjoaa videomateriaalia katsottavaksi 3G-yhteyden tai WLANin kautta streamaten.

Hyvä vire saa pienen kolhun nettiselaimen äärellä, sillä edelleen Symbianin oma selain on jostain kumman syystä sangen kankea liikkeissään ja hankala käyttää, vaikka monista muista kännyköistä tuttu kahdella sormella tapahtuva zoomaus onkin mukana. Käyttäjien onneksi apua voi tähystellä Norjan suunnalta, sillä Opera Mobile -selain korjaa pahimmat takkuilut ja tekee netin käytöstä siedettävää myös N8:lla. Ovi-sovelluskauppa sen sijaan toimii kohtuullisen ketterästi ja tarjontaakin alkaa pikku hiljaa kertyä. Mistään jättimarketista ei vieläkään voida puhua, mutta suunta on sentään oikea. Suositeltavia latauksia ovat esimerkiksi edellä mainittu Opera Mobile sekä leveiden maisemakuvien nappaamiseen tarkoitettu Automatic Panorama.

Puhelimen parhaita puolia: kamera! Tällä automaattitarkennuksella varustetulla kameralla saa aikaiseksi aivan kelvollista jälkeä.

Nokia N8 on mielenkiintoinen kokonaisuus matkapuhelinalan jättiläiseltä. Yleisvire on positiivinen ja on pakko ihailla Nokian osaamista rautapuolen ja muiden perusasioiden äärellä – puhelimena N8 ei tuota pettymystä. Myös kamera on hehkutuksen ansainnut, sillä kymppikuvista ei millään pysty erottamaan tavallisen pokkarikameran ja N8:n eroa. Käyttöliittymä on mennyt parempaan päin, mutta nettiselaimen ja joidenkin asetusvalikoiden kankeus saattaa joitakin käyttäjiä häiritä. Puhelimen hankintaa harkitsevan onkin nyt tehtävä perustelut itselleen selväksi: mikäli valokuvat ja teräväpiirtovideo ovat olennaisia käyttötarkoituksia, Nokia N8 on tämän hetken ehdoton ykkösvalinta. Myös aiempaa Symbian-käyttökokemusta keränneet henkilöt tulevat varmasti hyvin toimeen N8:n kanssa. Sen sijaan paljon nettiä selaileva ja ohjelmistokaupan valtaisaa tarjontaa kaipaava käyttäjä saattaisi löytää paremmin käyttöönsä soveltuvan luurin Android- tai iPhone-leiristä, mutta tällöin joutuu ainakin toistaiseksi hiukan tinkimään kameraominaisuuksista. Nokia N8 on kaikenkaikkiaan hyvä kokonaisuus ja samalla myös Nokian tähänastisen älypuhelinmalliston paras ja monipuolisin laite. Oikeastaan tähän loppuun voisi tempaista aina yhtä muodikkaan autovertauksen: N8 on kuin myyntitilastojen kärkipäässä roikkuva perheauto – hohtoa ja voimakasta omistamisen halua ei oikein ole havaittavissa, mutta silti se hoitaa tehtävänsä päivästä päivään asianmukaisesti.

Näytekuvat (zoomaa klikkaamalla):

Ensimmäisiä huomionarvoisia asioita ZTE:ssä on näytön laadukkuus: yleisesti ottaen kuvan tarkkuus ja luettavuus on hyvällä mallilla ja ruutu kestää vertailun jopa pykälää kalliimpiin puhelimiin. Väritoisto vaikuttaa silmämääräisesti katsellen hiukan epämääräiseltä ja kirkkautta voisi irrota enemmänkin, mutta yleisesti ottaen suoritus on hintaluokassaan kerrassaan mainio. Samaa voi sanoa myös puhelimen kylkeen sijoitetun kaiuttimen äänestä: soundi on taskukokoisten laitteiden mittapuulla hyvinkin kelvollinen pelimusiikkien toistoon ja muuhun satunnaiseen käyttöön.

Puhelut luonnistuvat ZTE Bladella aivan käyttökelpoisesti, mutta puhelimen kuulokesoundi ei ole paras mahdollinen. Varsinkin verrokkina toimineeseen Nokia C5:een verrattaessa Bladen ääni on selvästi ohuempi ja taustalla kuuluu koko ajan jonkin verran kohinaa. Kaiutinpuhelintilassa Blade toistaa vastapuolen äänen paljon tanakammin, mutta silloin langan toisesta päästä kuuluneiden kommenttien mukaan lähtevään ääneen sekoittuu satunnaisia häiriösihinöitä.

Luurin takaa löytyvä kamera on varsin vaatimattoman näköinen viiru kannen yläreunassa, ja valitettavasti tällä kertaa kameran suorituskyky kulkee käsi kädessä ulkonäön kanssa…

Ensitestien perusteella ZTE Bladen kamera on varsin vaatimattoman laatuinen, vaikka linssin alapuolella viittä megapikseliä mainostetaankin. Salamavalo puuttuu kokonaan ja varsinkin sisätiloissa kuvatessa epätarkkojen kuvien todennäköisyys on valitettavan suuri. Videokuvassa taas näkyy reilusti kuvan venymistä suuntaan ja toiseen, mutta ääniraita tallentuu kohtuullisen laadukkaana. Androidin parhaita puolia ovat suuri muokattavuus ja laaja ohjelmistotarjonta. Android Market toimii Bladessa hienosti ja tarjontaa löytyy laidasta laitaan – ja usein myös ilmaiseksi. Käyttöliittymääkin voi muokkailla keskimääräistä laajemmin ja viisi eri aloitusruudun näkymää tarjoavat reilusti tilaa widgeteille ja kuvakkeille. Androidin oma selain toimii kelvollisesti, zoomaus onnistuu nipistämällä ruutua ja vaihtoehtoselaimiakin löytyy. Sama muokattavuus pätee myös vaikkapa musiikkisoittimeen – jos Androidin vakiotulkinta ei miellytä, voi marketista latailla toisenlaisen ohjelman tilalle.

ZTE Blade tarjoaa hämmästyttävän hyvää hinta-laatusuhdetta edullista älypuhelinta etsivälle. Halvan hinnan tuomat säästötoimet eivät niinkään näy käyttöliittymän puolella, vaan ennemminkin kameran ja kuulokeäänen laadussa. Puhelimen mukauttamista kaipaavalle käyttäjälle ZTE Blade on osuva valinta, sillä Android-alustan edut ovat nimenomaan sillä suunnalla ilmeiset. Laadukkaita kuva- ja videomuistoja kaipaava voi suosiolla etsiskellä jonkin muun mallin, sillä esimerkiksi ZTE Blade ja Nokia N8 painivat täysin eri sarjoissa kuvanlaadun suhteen. Ensituntuma tästä luurista on kuitenkin yllättyneen positiivinen.

Nokia C5:n päällimmäisiin ominaisuuksiin kuuluu Symbian S60 3rd edition / feature pack 2 -käyttöjärjestelmä, A-GPS:n vauhdittama ilmainen navigointipalvelu, 3,2 megapikselin kamera sekä perinteinen 3,5mm kuulokeliitäntä. Yhteyspuolelta löytyy 3G ja bluetooth, mutta WLAN-verkoissa ei tällä kapulalla roikuta. Ohjelmistopuolella noudatellaan hyvinkin pitkälti tuttua Symbian-kaavaa: jos aiemmat Nokia-älypuhelimet ovat toimineet mielestäsi kätevästi, ei C5:kaan tuota minkäänlaisia vaikeuksia. Joitakin pikkuparannuksia käytettävyydessä on tehty: viestit ja ennenkaikkea sähköpostitoiminnot ovat saaneet uutta ilmettä, kalenteri on nyt hiukan havainnollisempi kuin ennen ja puhelimen oma nettiselain vaikuttaa vanhempiin 3rd edition-malleihin verrattuna hiukan nopeammalta.

Puhelinkuulokkeen äänenlaatu on perushyvää tasoa eikä puheluiden vastapuoletkaan valitelleet kuuluvuutta. Kaiutinpuhelumoodi toimii muuten hyvin, mutta satunnaisesti homma lähtee sikäli väärille raiteille, että vastapuoli alkaa kuulla oman äänensä voimakkaana kaikuna, jolloin puhumisesta tulee hankalaa. Suurimman osan ajasta kaiutinpuhelutkin onnistuivat normaalisti. Soittoäänistä lähtee riittävästi meteliä ja värinähälytyskin toimii pontevasti – jopa siinä määrin, että puisella pöydällä värinähälytyksen pärinä peittää vaimeammat soittoäänet lähes kuulumattomiin. No, ainakaan puhelut eivät jää huomaamatta…

Kuoret eivät juurikaan narise – eikä käyttäjäkään

Päällisin puolin katsottuan Nokia C5 on kevyt ja napakan tuntuinen kokonaisuus. Laite ei natise ja ainoa vaimea hälyääni puhelinta ravistellessa on laitteen kyljessä oleva korttipaikan suojaluukku, joka helinästään huolimatta on ainakin tekstijakson aikana pysynyt kiinni moitteettomasti. Näyttö on pienessä puhelimessä luonnollisesti pienehkö ja katselukulmat ovat turhankin rajoittuneet, mutta näytön sisältö on kuitenkin normaaliin malliin luettavissa suoraan edestä katsottaessa. Erikoiskiitokset kohdistuvat C5:n näppäimistöön – luurin näppäintuntuma on omien kokemusteni mukaan kännyköiden terävintä kärkeä. Suuret ja selkeästi naksahtavat näppäimet tekevät tekstiviestien ja sähköpostien kirjoittelusta niin helppoa, kuin se nyt ylipäänsä voi numeronäppäimistöllä olla.

C5:n liitinpatteristo on sijoitettu yläreunaan. Vasemmalta oikealle: 3,5mm kuulokeliitin, micro-USB ja pieni latausliitin.

Nokia C5:n edullisen hankintahinnan huomioiden ominaisuusvalikoima vaikuttaa varsin mukavalta ja tällä kännykällä pystyy tekemään käytännössä lähestulkoon kaikki ne temput, joita keskiverto älypuhelimen käyttäjä keksii kaivata. Hyvän raudan päälle rakentuva kattava ohjelmistovalikoima mahdollistaa esimerkiksi ääneen luetut ajo-ohjeet sisältävän navigoinnin, FM- ja internetradioiden kuuntelun, uutisseurannan RSS-feedien avulla, useammankin sähköpostilaatikon käyttämisen ja monenmoiset ajanvietepelit. Osa toiminnoista on jo valmiina luurissa, ja osa taas on ladattavissa netistä puhelimeen. Yleisesti ottaen tuntuu siltä, että Symbian on pitkän kehityskulkunsa myötä saavuttanut C5:ssa kypsän vaiheen, jossa räikeät puutteet ja virheet on kitketty pois ja käyttö sujuu tasaisen varmaan tahtiin. Testikäytön aikana puhelin ei perustoimintoja käytettäessä kaatuillut kertaakaan ja ainoat boottauskerrat kirjattiin ylös Ovi Store-ohjelmistokaupan kanssa – satunnaiseen temppuiluun auttoi yleensä puhelimen virrattomana käyttäminen.

Poppia, kuvia ja navia hillityllä tyylillä

Multimediapuolella nähdään tasainen keskivertosuoritus ilman loistohetkiä. 3,2 megapikselin kamera suoriutuu satunnaisesta näppäilystä siedettävästi, mutta varsinkin hämärässä kuvanlaatu alkaa haparoida voimakkaan kohinan puolelle. Erona moniin aiempiin Nokian kännykkäkameroihin on pakollinen ja hiukan rasittavakin “kameran räpsähdysääni”, joka raikaa voimakkaasti kaiuttimesta jopa äänetöntä profiilia käytettäessä. Musiikin kuuntelu luonnistuu sillä tutulla Symbian-soittimella, jonka johdannaisia on nähty kännyköissä jo useamman vuoden ajan. Taajuuskorjain löytyy kuten myös satunnaissoitto. Nokia C5:n kuulokelähtö on Kossin luureilla kuunnellen peruslaatua – soundi on melko innoton ja tasapaksu, mutta häiriöttömänä kuitenkin riittävän hyvä arkikäyttöön. Youtubenkin katselu onnistuu, kunhan RealPlayerin asetukset muistaa ensin ruuvailla kohdilleen.

C5:n takakuoren metallinen olemus vakuuttaa. Kamera taas suoriutuu “ihan kiva” -tasolla: riittää satunnaiseen näppäiluun, mutta jättää tarkemmin kuvanlaatua tutkittaessa vähän kylmäksi.

Navigoinnista vielä muutama sananen, sillä se saattaa monille olla olennainenkin puhelimenvalintaperuste. Nokia C5:n ilmainen Ovi Maps-ääninavigointi toimii itse asiassa yllättävänkin hyvin ollakseen matkapuhelimen kylkiäispalvelu. Luuri pysyy kartalla aivan normaalin navigaattorin malliin ja ajo-ohjeetkin tulevat oikea-aikaisesti. Miinuspuolelle kirjataan navigaattorikäytön kannalta turhan pieni näyttö sekä konemainen, lausunnaltaan ja kieliasultaan hiukan kömpelö ääniopastus. Usein navigointia käyttäville suosittelisin edelleen erillistä navigaattoria, mutta satunnaisessa ajosuunnan etsimisessä ja varsinkin kaupungilla kävellen navigoidessa Nokia C5 on fiksu kaveri. Pienenä bonuksena havaitsin moniajon mukavuuden myös navigoinnin yhteydessä: taustalle voi laittaa hiljakseen soimaan musiikkia, jonka jälkeen voi käynnistää ääniopastetun navigoinnin musaa kuunnellen. Soittimen ja navigoinnin ääntä voi säätää toisistaan riippumatta, joten sopivan miksauksen saa aikaiseksi kokeilemalla. Seuraavaksi äänipiuhan voi kytkeä vaikkapa autostereoiden AUX-liittimeen ja antaa biisien raikua ilman, että ajo-ohjeet menisivät ohi korvien. Kätevää!

Arkinen järkivalinta

Nokia C5 on oiva osoitus siitä, että kosketusnäyttövetoisilla älypuhelinmarkkinoilla vaisuhkosti esiintynyt kännykkäjättiläinen on edelleen parhaimmillaan perinteisten ja kohtuuhintaisten puhelinten valmistajana. C5 toimii rivakasti ilman ärsyttäviä käyttöliittymän viiveitä ja luurista löytyy vahva kattaus olennaisia (ja toki myös vähemmän olennaisia) toimintoja. Puhumiseen ja tekstiviestittelyyn laite sopii oikein mainiosti ja kevyt nettikäyttökin luonnistuu, joten C5-mallia voisikin kutsua kaiken vauhdikkaan markkinahypen keskelle piiloutuneeksi järkivalinnaksi – puhelimen hinta-laatusuhde keräsikin positiivisia kommentteja Tekniikkaparkin toimituksessa. Tämä luuri ei juurikaan herätä ympäristön mielenkiintoa eikä siinä ole oikeastaan mitään ennenkuulumatonta tekniikkaa, mutta tasainen suoritus kääntyykin loppusuoralla voitoksi – Nokia C5 hoitaa oman tonttinsa asiallisesti ja sopii hyvin sellaiselle käyttäjälle, joka haluaa kevyen, mutta hiukan peruspuhelinta fiksumman kännykän taskuunsa.

Plussaa:
+ hyvä näppäimistö ja kirjoitustuntuma
+ monipuoliset ominaisuudet ja sen myötä myös hyvä hinta-laatusuhde
+ ilmainen navigointi

Miinusta:
+ katselukulmiltaan vaatimaton näyttö
+ kameran metelöinti ja kuvakohina

Lisätiedot: http://www.nokia.fi/tuotteet/kaikki-puhelimet/nokia-c5-00

Paperilla ominaisuudet näyttävät sangen mukavilta: 640×360-resoluutioon yltävä 3,2″ kapasitiivinen kosketusnäyttö, 3,5mm liitin kuulokkeita ja TV-ulostuloa varten, 32 gigaa tallennustilaa, 5 megapikselin kamera tupla-led-salamalla, sisäänrakennettu GPS… Eipä äkkiseltään tule mieleen mitään olennaista puutetta varustelistalla. Erityisesti näytön kapasitiivinen toimintatapa on tervetullut uudistus, sillä Nokia on aiemmin pitäytynyt vain resistiivisissä kosketusnäytöissä. Ja näyttötekniikan muutos on todellakin tuonut parannusta puhelimen käytettävyyteen, vaikka itse käyttöjärjestelmä on säilynyt tutunoloisena – nyt ruutu reagoi näppäilyihin entistä herkemmin ja johdonmukaisemmin.

Nokian puhelimilta on totuttu odottamaan hyvää käytettävyyttä erityisesti puhelin- ja tekstiviestitoiminnoissa, eikä käyttäjän tarvitse pettyä tähänkään malliin – päätarkoituksessaan, eli puhelimena X6 toimii vallan mainiosti. Symbian-alusta vaikuttaa tutulta ja turvalliselta ratkaisulta, sillä samantyylistä käyttölogiikkaa on sovellettu jo vuosikausia niin kosketusnäyttöisissä kuin perinteisissäkin älypuhelinmalleissa. Puhelintoiminnot on toteutettu laadukkaasti myös tekniseltä kannalta – X6:n kuulokeääni on selkeä ja riittävän voimakas niin luurin kuin kaiuttimenkin kautta kuunneltuna eikä puheluiden vastapuoletkaan moittineetmikrofoniäänen laatua.

Nokia X6:n liitännät on koottu puhelimen yläosaan. Vasemmalta oikealle: virtakytkin, latausliitin, 3,5mm kuulokeliitin ja USB-liitäntä.

Kun kerran kyseessä on multimedialuuri, niin katsotaan vähän tarkemmin myös viihdepuolelle luokiteltavia toimintoja. Ensinnäkin X6:n voi hankkia Comes With Music-palvelun kera, joka takaa vapaat musiikkilataukset Nokian musiikkikaupasta sopimuksen mukaiselle ajalle. Vaikka musiikkikauppa onkin aika pelkistetyn oloinen toteutus, se hoitaa silti tehtävänsä. Biisien kuuntelu taas tapahtuu tutuntyyppisellä Symbian-pohjaisella musiikkisoittimella, joka on tullut tutuksi jo aiemmista Nokian kosketusnäyttöluureista. Hiukan isommilla Koss-kuulokkeilla kuunnellessa puhelimen kuulokelähdön teho vaikutti varsin maltilliselta, mutta joka tapauksessa riittävältä normaalikuunteluun – kuuloaan ei pitäisikään riskeerata liian kovilla äänenpaineilla. Äänenlaadusta Nokia X6 saa puhtaat paperit: kuulokelähdöstä ei erotu häiritsevää kohinaa ja taajuusvaste on terveen oloinen korvakuulolta arvioitaessa. Taajuuskorjainkin löytyy, jos toistoa haluaa hienosäädellä.

Kamera toimii 5 megapikselin tarkkuudella ja tuottaa yllättävänkin teräviä ja tasapainoisia kuvia (katso kuvanäyte jutun lopusta). Tuplaledisalamalla saa hiukan helpotettua hämärän ajan kuvausta, mutta xenon-salaman suorituskykyyn eivät ledilamput kuitenkaan yllä.

Ilmaiset biisilataukset ovat jo jonkinmoinen houkutin, mutta löytyypä luurista toinenkin kaupanpäällistemppu nimittäin navigointi. GPS löytää sijainnin kohtuullisen rivakasti ja kartta-aineisto on selkeän näköistä puhelimen korkealla näytöllä. Muutaman muun tuoreen Nokia-mallin mukaan myös X6:sta löytyy karttojen yhteydestä myös ääniopastava navigointi, joka varmasti kiinnostaa autoilevia kännykänkäyttäjiä. Pikaisen kokeilun perusteella navigointi pysyy hyvin vauhdissa mukana ja osaa opastaa suomenkielellä, mutta sekä mies- että naisäänet kuulostavat ajoittain hiukan “konemaisen nykiviltä” – tässä olisi ehkä pienen lisähiomisen varaa. Yhtä kaikki, navigointiominaisuus on ehdoton plussa puhelimen hankintaa puntaroidessa ja toteutuskin on riittävän hyvä ainakin satunnaisesti navigointia tarvitsevalle.

Nokia X6 takaapäin kuvattuna. Takakansi ja sen kiinnitys tuntuu hiukan heikkotekoiselta, mutta kamera sen sijaan jätti positiivisen vaikutelman itsestään.

Nokia X6 on vakuuttava kokonaisuus, josta ei suuria puutteita löydy. Kun käyttöliittymäkin on toimiva ja valtaosan ajasta myös ripeä, päivittäiskäyttö sujuu sangen mukavasti. Positiivista on sekin, että oheistoimintojen kuten kameran, musiikkitoiston ja navigoinnin toteutuksissa ei ole menty aidan matalimmasta kohdasta, vaan kaikki nämä ovat käyttökelpoisia laadultaan. Jos Nokia X6:sta pitäisi löytää jotain moittimista, niin ne suuntautuvat pääosin ulkokuoren suuntaan – ensisilmäyksellä luurista jää muovisen heppoinen ja ehkä jopa lelumainen vaikutelma, vaikka muovisten kuorien alla raksuttava elektroniikka onkin hyvälaatuista. Ainakin taipuisa ja natiseva takakuori voidaan laskea selväksi kauneusvirheeksi muuten varsin tasalaatuisessa paketissa. Jos monipuolinen viihdekännykkä on tähtäimessä ja Comes With Music-palvelu kiinnostaa, X6 on erittäin varteenotettava ja jopa houkutteleva vaihtoehto.

Nokia X6 – kameran näytekuva (klikkaamalla suurenee)