Käytännössä Voddlerin käyttö vaatii rekisteröitymisen ja asiakasohjelman imuroinnin. Voddler Player-ohjelma huolehtii videokuvan näyttämisestä, mutta katsottavat sisällöt valitaan nettiselaimen kautta osoitteessa voddler.com. Kokonaisuus toimii hyvin ja käyttökokemus on yllättävänkin positiivinen – leffojen selaaminen on helppoa genreittäin jaoteltujen ja kansikuvan sisältävien listausten kautta ja monista elokuvista on täysversion lisäksi katsottavissa myös esittelypätkä eli traileri.

Mieleinen elokuva valitaan katsottavaksi nettiselaimen avulla, jonka jälkeen käynnistyy itse videosisällön esittävä Voddler Player-ohjelma.

Voddlerin verkkosivujen mukaan palvelun käyttöön tarvitaan vähintään 3,5 megan nettiyhteys, joten mokkuloilla tai hitaimmilla laajakaistayhteyksillä on luvassa suuria ongelmia videotoiston suhteen, jos videot ylipäänsä käynnistyvät. Kun nettikaistaa on riittävästi käytössä, Voddler toimii sujuvan moitteettomasti. Koekäytön aikana videot toistuivat ongelmitta alusta loppuun asti eikä kuvassa tai äänessä ilmennyt pätkimistä. Huomionarvoista on se, että Voddlerin mukana koneelle asentuu myös VoddlerNet-sovellus, joka hoitaa videosisällön liikuttelun niin sisään- kuin ulospäinkin sekä käyttää maksimissaan 13 gigaa tietokoneen levytilaa videosisältöjen säilömiseen. Voddler toimiikin eräänlaisena vertaisverkko-tyyppisenä järjestelmänä jossa käyttäjät lataavat tiedonpalasia keskuspalvelinten lisäksi myös toisiltaan, joten kannattaa varautua siihen, että tietoa liikkuu nettiyhteyden läpi muutenkin kuin pelkästään katsottavana olevan elokuvan osalta.

Leffavalikoima ei ainakaan tässä vaiheessa kata kaikkea mahdollista, mutta uskoisin, että kokoelmasta löytyy kriittisemmällekin katsojalle vähintään muutamia mieluisia elokuvia. Myönteistä on myös se, että valikoimaan on otettu joitakin TV-sarjojen jaksoja esimerkiksi laadukkaaksi tunnetun BBC-televisioyhtiön valikoimista.

Kokonaisuutena Voddler on erittäin mielenkiintoinen uusi palvelu, jolle on helppo ennustaa käyttäjämäärien huomattavaa kasvua ja Spotifyn kaltaista hypetystä. Voddler myös pitää sen minkä lupaa eikä kokeileminen maksa mitään, joten palveluun kannattaa tutustua lähemminkin.

Palvelun verkkosivut: http://www.voddler.com

Päivitys Windows Vistasta Windows 7:aan tapahtui HP-merkkisessä testilaitteessa tietokoneen valmistajan toimittamalla päivityslevyllä. Päivityksen kimppuun päästiin vasta muutama viikko virallisen julkaisun jälkeen, sillä HP valmisti asennuslevyistä omat räätälöidyt versionsa, jotka kuriiri kiikutti ovelle asti. Periaatteessa päivitysprosessin pitäisi olla varsin yksinkertainen, mutta käytännössä tempaus vaati monenmoista pientä säätämistä, kuten esimerkiksi yhteensopimattomien ajurien ja ohjelmistojen poistamista ja uudelleenasentamista sekä tietojen varmuuskopioimista. Vistasta seiskaan päivittäessä saa varata puuhaan useampia tunteja aikaa, mikäli homman haluaa tehdä huolellisesti ja vanhaa dataa menettämättä.

Päivityksen jälkeen oli aika alkaa tutustua uuteen järjestelmään. Windows 7 on käyttäjän kannalta merkittävänoloinen hyppäys eteenpäin paristakin syystä: ensinnäkin, käyttöjärjestelmästä on korjattu monia Vistaan kuuluneita typeryyksiä ja toisekseen, tästä Windowsista ei enää löydy perinteistä tehtäväpalkkia, vaan käyttäjän on totuteltava seiskan uuteen versioon. Mitä tuohon tehtäväpalkkiin tulee, niin syvemmältä asetuksia tonkiessa löytyy kyllä sellainen vaihtoehto, joka muuttaa palkin vähän lähemmäksi vanhaa tyyliä, mutta täysin vanhankaltaiseksi sitä ei saa enää millään. Aluksi tämä muutos aiheutti harmistuksen murahduksia, sillä onhan tuohon vanhaan toteutukseen totuteltu jo Windows 95:n ajoista lähtien, mutta pidemmän päälle uudistuksen kanssa oppii elämään kitkatta ja seiskan tehtäväpalkki alkaa vaikuttaa jopa ketterältä ratkaisulta.

Joitakin muitakin pikkumuutoksia on Windowsin ulkoasuun ja käyttölogiikkaan tullut, mutta muutokset eivät ole menneet överiksi – niin XP- kuin Vista-käyttäjäkin pärjää Seiskan kanssa ongelmitta. Mitenkään erityisen näyttäväksi ei Windowsia voi vieläkään kehua, mutta kyllä käyttöliittymä on nyt jo vähän hiotumman oloinen kuin vaikkapa XP-aikoina.

Myös Windowsin konepellin alla on tehty joitakin positiivisia muutoksia, sillä käyttöjärjestelmäuutuus vaikuttaa päivästä toiseen kohtuullisen rivakalta ja vakaalta. Muutamien viikkojen koekäytön aikana Windows 7 ei ole ehtinyt kaatua kunnolla vielä kertaakaan, vaikka käyttöjärjestelmän keskeinen osa explorer.exe onkin jumiutunut pariin otteeseen – onneksi jumiutumisista on selvitty osion automaattisella uudelleenlatauksella ilman kokonaista tietokoneen uudelleenkäynnistystä. Ohjelmistojen yhteensopivuus on nykyään varsin hyvällä tolalla, sillä ainoa näkyvästi vastaan räpiköinyt peruskäyttäjän ohjelmisto on VLC Media Player, jolla oli ongelmia videokuvan skaalauksen kanssa. Tämä ongelma pitäisi kuitenkin korjautua VLC:n uusimpaan versioon päivittämällä.

Siellä sun täällä on jo kyllästymiseen asti toisteltu, että Windows 7 on sitä, mitä jo Vistan olisi pitänyt olla. Tässä asiassa on helppoa olla samaa mieltä, sillä seiska todellakin tuntuu toimivan vakaasti ja päällisin puolin loogisesti. Vielä jonkin aikaa kauppojen hyllyillä saattaa olla kolmellakin eri Windows-sukupolvella varustettuja koneita – miniläppäreissä XP, poistomalleissa Vista ja uutuusmalleissa Seiska. Miniläppäreissä XP:kin saattaa vielä puolustaa paikkaansa, mutta Vista-koneet kannattaa jättää suosiolla hyllyyn ja valita Windows 7:n sisältävä malli, sen verran paremmin ja mukavammin uutuuskäyttis toimii.

Välillä näytti jo siltä, että Windows on menossa suorinta tietä metsään ja kilpailijat kiilaavat molemmin puolin ohi, mutta Windows 7 tekee yllättävän onnistuneen korjausliikkeen ja asettaa samalla napakan haasteen asemiaan viime aikoina parannelleille OS X- ja Linux-käyttöjärjestelmille. Käyttöjärjestelmämarkkinoiden seuraava koitos taitaakin olla edessä keväällä 2010, kun Ubuntu julkaisee seuraavan merkittävästi päivittyvän versionsa – Linux-leiristäkin on silloin odotettavissa mielenkiintoinen ja raudanluja uutuus. Oli miten oli, Windows 7 tarjoaa nykykuosissaan varteenotettavan ja tutunoloisen vaihtoehdon tavalliselle kuluttajalle.

Toki Winampiin on ilmestynyt vuosien saatossa monia uusia ominaisuuksia. Nykyisellään ohjelma osaa MP3-toiston lisäksi monien videoformaattienkin toiston. Lisäksi Library-osiosta löytyy paljon nettiradioita ja -televisiota katseltavaksi. USB-liitäntäisen mp3-soittimen havaitessaan Winamp  tarjoutuu myös toimimaan musiikinhallintaohjelmana kyseiselle laitteelle.

Eräs Winampin parhaista puolista on helppo laajennettavuus – netistä löytyy valtavat määrät lisäosia ja uusia ulkoasuja. Viereisessä kuvassa näkyvä “Classic” -ulkoasu edustaa sitä perinteistä tyyliä, jonka myötä ohjelmisto 90-luvulla tuli tunnetuksi. Ulkoasua tärkempi asia on kuitenkin toiminnallisuuteen vaikuttava lisäosa- eli plugin-valikoima. Tässä artikkelissa esitellään muutamia käteviä lisäpalikoita Winampia varten.

Stereo Tool

Stereo Tool on erittäin tehokas väline musiikin ja muun toistettavan äänen muokkaamiseen: tästä lisäosasta löytyy säätöjä hengästyttävän paljon, mutta onneksi mukana on myös valmiita esiasetuksia niille, jotka eivät halua perehtyä kompressorien ja limitterien toimintaperiaatteisiin. Stereo Toolin tarkoituksena on kompressoida ja käsitellä toistettavaa ääntä – käytännössä sen avulla pyritään tasalaatuisempaan äänentoistoon. Vaikutusta on hankalaa selittää lyhyesti, mutta otetaanpa tähän esimerkki: kuuntelet Winampilla nettiradiota, jossa on paljon äänenvoimakkuuden vaihteluita – yksi biisi soi lujempaa kuin toinen, ja puheet kuuluvat voimakkaammin kuin yksikään biisi. Stereo Toolin avulla nuo äänenvoimakkuuden vaihtelut voi tasata “lennossa” ilman lisäviiveitä, jolloin nettiradio soi koko ajan samalla voimakkuudella, eikä kuuntelijan tarvitse ruuvailla äänenvoimakkuussäädintä alituiseen. Samoin omalta tietokoneelta toistettavat äänitiedostot saavat tarvittaessa “tasoituskäsittelyn”.

Stereo Toolin kompressointilaatu on ilmaisohjelmien ehdotonta eliittiä, ja ohjelman kattavan asetusarsenaalin avulla voi säätää kompressoinnin mielensä mukaan lievemmäksi tai “hittiradiomaisen” hyökkääväksi. Rasittavaa voimakkuuden pumppaamista vai nykimistä ei kuulu käytännössä ollenkaan, vaan Stereo Tool litistää dynamiikan kasaan tyylikkäästi ja vähäeleisesti. Mikäli äänen prosessoinnille on tarvetta, kannattaa ehdottomasti tutustua Stereo Tool-lisäosaan.

Sitten hiukan ääniteknistä valistusta: tämänkaltaista kompressointia kannattaa käyttää vain silloin, kun lähdemateriaali on jo alun alkaen liian poukkoilevaa tai halutaan toistaa taustamusiikkia huomiota herättämättä. Silloin kun kuunnellaan hyvin äänitettyä musiikkia keskittyneesti, kaikki äänenprosessoinnit, mukaanlukien Stereo Tool, kannattaa kytkeä pois päältä – vasta sitten musiikki nousee kunnolla lentoon.

Lisätietoja: http://www.stereotool.com/

SqrSoft Advanced Crossfading

Tässäpä on plugin, jonka avulla Winamp alkaa soida kuin trendikäs yökerho tai radioasema – SqrSoft Advanced Crossfading lisää soittolistalta toistettavien biisien väliin tyylikkään ristihäivytyksen eli ns. crossfaden leikaten samalla hiljaiset hetket pois. Tällä lisäosalla saat kätevästi luotua tyylikkään ja tauottoman musiikkimaton vaikkapa bileisiin tai… no vaikka siivouspäiväksi!

Lisätietoja: http://www.sqrsoft.com.ar/

Pacemaker

Kuulostaako musiikki liian laiskalta? Laulaako Bee Geesin vokalisti liian korkealta? Tällä lisäosalla saa pakotettua musiikkia haluamiinsa raameihin – Pacemakerilla voi säätää toisistaan riippumatta kolmea asiaa – musiikin tempoa (tempo), transponointia (pitch) ja toistonopeutta (speed). Eli jos vaikkapa haluat opetella soittamaan kitaralla jotain kappaletta alkuperäisen biisin mukana, voit hidastaa kappaleen tempoa vaikuttamatta muuten biisin sisältöön. Jos taas tahtoisit laulaa biisin mukana, mutta biisi ei oikein osu omaan äänialaasi, voit transponoida kappaletta korkeammaksi tai matalammaksi samaan tyyliin kuin karaokelaitteillakin.

Lisätietoja: http://www.surina.net/pacemaker/

Nullsoft Shoutcast Source DSP

Shoutcast-äänistreamin lähettämiseen tarkoitettu ohjelma. Tarkempia ohjeita ja lisätietoja Tekniikkaparkin Shoutcast-artikkelista.

Visualization-pluginit

Winampille on tarjolla myös laaja valikoima ns. visualization-lisäosia, jotka piirtävät ruudulle grafiikkaa musiikin tahtiin. Käytännössä näiden palikoiden yhteensopivuus Windows Vistan kanssa on hiukan kyseenalainen, sillä ainakin Vista-testikoneella muutama koeasennus päättyi joko asennusvaiheen tiedosto-oikeusherjoihin tai viimeistään pluginia käynnistäessä tapahtuvaan kaatumiseen. Mikäli koneellasi on edelleen vanha kunnon Windows XP tai peräti vanhempi Windows-versio, voi näistä tehosteista nautiskella paljon helpommin. Silmäkarkki on vahvasti makuasia, joten kannattaa tutustua vaihtoehtoihin Winampin sivuilla: http://www.winamp.com/visualizations/

Gimp 2.6 on tuorein vakaa versio varsinkin Linux-käyttäjien keskuudessa hyvin tunnetusta kuvankäsittelyohjelmasta. Vaikka Gimpin juuret näyttävät olevan vahvasti Linux-maailmassa, ohjelma on silti saatavilla myös Windows- ja MacOS-käyttöjärjestelmille. Tiivistettynä voisi sanoa, että Gimp pyrkii tarjoamaan lähes kaiken kuvankäsittelyssä tarvittavan yhdessä ilmaisessa paketissa.

UFRaw puolestaan keskittyy vain ja ainoastaan yhteen asiaan: RAW-kuvien käsittelyyn. Monet ohjelmistot eivät suoraan ymmärrä RAW-muodossa olevia kuvia, joten ne täytyy ensin muuntaa johonkin tutumpaan muotoon, ja UFRaw tekee juuri tämän tempun joko Gimpin rinnalla tai itsenäisesti toimien.

Kohti kuvankäsittelyn kuninkuusluokkaa

Ensivaikutelma Gimpistä on varsin hämmentävä: ruudulle pamahtaa heti alkajaisiksi suuri määrä ikkunoita ja nappeja, ja käyttöliittymän toimintalogiikka on varsin persoonallinen. Työkalupalkit ja käsiteltävät kuvat kelluvat työpöydällä irrallaan omissa ikkunoissaan, ja tämä järjestely vaatii ensi metreillä hiukan totuttelua, vaikkei käytännön toiminta kovin merkittävästi muista tutuista ohjelmistoista poikkeakaan.

Gimp nimetään usein kuvankäsittelyn standardiksi muodostuneen Adobe Photoshopin ilmaiseksi vaihtoehdoksi. Tämä luonnehdinta on osin oikeassa ja osin pielessäkin – Gimp loistaa toimintojen määrässä eikä kotikäyttäjän silmin mitään olennaista jää puuttumaan, mutta toisaalta käyttöliittymä on aivan erilainen Photoshopiin verrattuna. Ehkä onkin parempi jättää vertailut sikseen ja keskittyä tässä jutussa pelkästään Gimpiin, joka todellakin on ällistyttävän monipuolinen kuvankäsittelytyökalu ilmaisuuden huomioon ottaen.

Gimpin käytettävyys on hiukan kahtiajakoinen asia: perustemput ovat hyvin ja selkeästi tarjolla, mutta syvemmälle mentäessä joitakin toimintoja pitää etsiskellä joko kokeilemalla tai googlettamalla. Yleisestikin ohjelmistoa vaivaa monista muistakin open source-ohjelmista tuttu karuus ja käyttöliittymän viimeistelemättömyys: käyttöliittymän vaste käyttäjän toimiin on joskus hiukan tahmeaa, ja yksinkertaisenkin asian toteuttaminen saadaan näyttämään hankalalta käyttämällä aivan erilaista käyttöliittymää kuin muissa ohjelmissa. Konkreettinen esimerkki tästä löytyy vaikkapa JPG-kuvan tallentamisesta: vaikka ohjelmaa käytettäisiin Windowsissa, tallennusikkuna ei noudata kaikista muista Windows-ohjelmista tuttua kaavaa. Ja vaikka pudotusvalikosta valitaan tiedostotyyppi “JPG”, Gimp tallentaa kuvan silti omaan xcf-muotoonsa. Jos käyttäjä ymmärtää kirjoittaa tiedostonimiruutuun pelkän kuvan nimen sijaan myös tiedoston päätteen, esimerkiksi kuva.jpg, tallennus vihdoin tapahtuu JPG-formaatissa. Tämä tapaus kuvastaa hyvin koko Gimpin olemusta: jotta ohjelman käyttö sujuisi sulavasti, käyttäjän täytyy perehtyä ensin Gimpin omituisuuksiin. Sitten kun tempuista on tavalla tai toisella päässyt jyvälle, Gimpillä voi tehdä lähes kaikki kuviteltavissa olevat kuvankäsittelytoimenpiteet.

Gimp sopii hienosti valokuvauksen ja kuvankäsittelyn harrastajalle, kunhan alkutaipaleelle muistaa ottaa mukaan ripauksen kärsivällisyyttä ja kokeilunhalua. Muihin ilmaisohjelmiin verrattuna Gimp tarjoaa ylivoimaisen kattauksen työvälineitä kuvien parissa puuhaileville. Toisaalta, mikäli kärsivällisyys ei riitä täysin uudenlaisen käyttölogiikan opetteluun, voisi hiukan karsitummat Paint.NET tai Photofiltre olla varteenotettavia vaihtoehtoja. Maksullisten ohjelmien puolella Photoshopin kevytversio Photoshop Elements puolestaan tarjoaa monipuolisen kuvankäsittelytyökalun kauniissa paketissa.

RAW-kuva jättää pelivaraa

RAW-kuva on isokokoinen digikuvatiedosto, jossa on tallessa kaikki kameran kennon keräämä kuvatieto (vertaa JPG-kuvaan, jossa heti kuvaushetkellä hävitetään osa kuvatiedosta häviöllisellä jpg-pakkauksella). RAW-kuvia voi kuvata pääasiassa digitaalisilla järjestelmäkameroilla, mutta onpa RAW-toiminto mukana joissakin paremman luokan pokkaridigikameroissakin. Toisin kuin tutut JPG-kuvat, RAW-kuvia ei pystykään avaamaan ihan millä tahansa ohjelmalla, vaan niille täytyy löytyä tuki kuvankäsittelyohjelmasta. Lisäksi eri kameravalmistajien RAW-kuvaformaatit ovat hiukan erilaisia (esimerkiksi Nikonin .NEF ja Canonin .CR2), joten yksi ohjelma ei välttämättä osaakaan käsitellä koko raakakuvien kirjoa.

Tässä kohdalla apuun tulee UFRaw, joka tukee ilahduttavan laajaa kirjoa erilaisia raw-formaatteja. Niin Canonin kuin Nikoninkin tuotokset avautuvat ongelmitta, ja tuettujen kameramallien listalta löytyy paljon muitakin merkkejä. Kun koneelle on ensin asennettu Gimp-kuvankäsittelyohjelma, voi käyttäjä valita vapaasti kummalla tavalla toimitaan: UFRaw osaa napin painalluksella siirtää käsittelyssä olevan kuvan Gimpiin, tai vaihtoehtoisesti kuvan voi tallentaa vaikkapa JPG-kuvaksi suoraan UFRaw-ohjelmasta ilman muiden ohjelmistojen apua. Gimp on joka tapauksessa syytä asentaa koneelle ennen UFRaw:ia, sillä se tarvitsee toimiakseen tiettyjä Gimpin mukana asentuvia tiedostoja.

Miksi sitten nähdä tämä kaikki vaiva, kun vaihtoehtona olisi kuvata kameralla niitä joka paikassa avautuvia JPG-kuvia? No, tärkein syyhän on tietysti se, että RAW-muodossa tallennettu kuva antaa enemmän pelivaraa jälkikäsittelyvaiheessa: jos esimerkiksi kuvan valotus on mennyt hiukan pieleen, on tähän ongelmaan helpompaa puuttua, kun RAW-muunnosohjelmasta voi säätää valotuksen korjausta vielä jälkikäteenkin samalla tavalla kuin olisit tehnyt sen kameran valikoissa ennen kuvan nappaamista. UFRaw päästää käyttäjän ruuvailemaan todella laajaa asetusten kirjoa, ja valokuvausnoviisilla (allekirjoittanut mukaanlukien) menee helposti sormi suuhun tarkempien säätöjen parissa. Onneksi kaikkien säätöjen vaikutukset on helppo todeta isosta esikatseluruudusta, eikä monimutkaisempiin asetuksiin tarvitse välttämättä edes koskea – jo pelkällä valotuksen ja värien säätämisellä saa paljon aikaiseksi.

UFRaw on varsin selkeä kokonaisuus jo senkin takia, että se on suunniteltu vain yhden tarkasti rajatun toimenpiteen toteuttamiseen. Kameratuki on kattava ja muunnosten laatukin on aivan kelvollinen, joten sitä voi suositella sellaiselle harrastajakuvaajalle, joka haluaa edetä pykälän verran ammattimaisemmalle tasolle ja alkaa tutustumaan RAW-kuvauksen hyötyihin. Ja kun ohjelma on Gimpin tavoin ilmainen, ei sitä kokeillessa myöskään putoa korkealta.

UFRaw:n avulla voi säätää RAW-kuvan asetukset kohdilleen. Säätöjä on paljon, mutta onneksi yrityksen ja erehdyksen opiskelumetodillakin pääsee eteenpäin.

Gimp 2.6
hinta: ilmainen
käyttöjärjestelmätuki: Linux, Windows, MacOS
lataussivu: http://www.gimp.org/downloads/

UFRaw
hinta: ilmainen
käyttöjärjestelmätuki: Linux, Windows, MacOS
lataussivu: http://ufraw.sourceforge.net/Install.html

Ensivaikutelma Windows 7:sta on vanhaan XP:hen tottuneen silmissä hiukan sekava – alareunan tehtäväpalkki on aivan erilainen kuin ennen, ja viimeistään nyt pitäisi alkaa totuttelemaan myös uudenlaiseen Käynnistä-valikkoon. Käynnissä olevat ohjelmat ilmestyvät tehtäväpalkkiin pelkkinä suurina kuvakkeina ja ikkunan otsikkoteksti ilmestyy näkyville vasta hiiren ollessa kuvakkeen päällä. Onneksi sentään pienennä, suurenna ja sulje -painikkeet ikkunoiden oikeassa ylänurkassa toimivat tutulla tavalla.

Myös ohjelmistovalikoimassa on tapahtunut uudistuksia. Esimerkiksi wanha tuttu Paint on muuttanut ulkoasuaan totaalisesti – ehkäpä tässä haetaan yhtenäistä tyyliä uudempien Office-sovellusten kanssa. Käytännössä kaikki tutut ohjelmat – kuten ääninauhuri, WordPad, laskin ja jopa pasianssi – ovat käyneet läpi totaalisen kasvojenkohotuksen muun käyttöjärjestelmän mukana. Totuttelemista uuteen on siis edessä, mutta onpahan ainakin ulkoasun yhtenäisyys kunnossa läpi koko käyttöjärjestelmän.

Windows 7 vaikuttaa ensikokemusten perusteella varsin ripeätoimiselta ja moderninnäköiseltä käyttöjärjestelmältä. Epäilemättä Microsoft on myös saanut aikaiseksi parannuksia tietoturvapuolelle, joten siinäkin mielessä kehitysaskelia on havaittavissa. Rankan uusiutumisen seurauksena on toisaalta osittain menetetty eräs Windowsin tärkeimmistä kilpailuvalteista: tuttu ja turvallinen käyttöliittymä. Vanhempiin Windowseihin tottuneet joutuvat väistämättä opettelemaan uusia toimintatapoja ja uudenlaisten ohjelmistojen käyttöä, mikä ei välttämättä ole kaikille käyttäjille mieluisaa puuhaa.

On aika hankalaa ennustaa Windows 7:n tulevaisuutta tässä vaiheessa. Seiskan myynti saattaa takerrella samasta syystä kuin Vistankin – vanha Windows XP on edelleen riittävän hyvä useimmille käyttäjille. Toisena uhkakuvana ilmassa leijuu myös Linux: jos kerran käyttäjä joutuu joka tapauksessa opettelemaan uusille tavoille, Linuxiin vaihtaminen saattaa olla houkutteleva vaihtoehto. Aiemmin Tekniikkaparkissa esitelty Ubuntu 9.04 heittääkin tässä tilanteessa ilmaan kovan haasteen – Ubuntu alkaa olla jo kovastikin työpöytäkelpoinen käyttöjärjestelmä. Kortin kääntöpuolella on kuitenkin se fakta, että Windows kehittyy koko ajan siinä missä kilpailijansakin – eräs kaverini totesi Windows 7RC:stä, että seiskaversio on nyt sellainen, mikä jo Vistan olisi pitänyt olla. Hyvä pointti.

Tekniikkaparkin pikakokeen perusteella Windows 7 on lupaavanoloinen ja ripeästi toimiva käyttöjärjestelmä, joka sopii niin kotiin kuin työhönkin. Windows 7:lla on puolellaan myös Windowsin pitkät perinteet viihdepuolella – mitä todennäköisimmin valtaosa PC-peleistä julkaistaan jatkossakin Windowsille ja nimenomaan Win7-yhteensopivina. Tekniikkaparkki jääkin mielenkiinnolla odottamaan lokakuussa tapahtuvaa virallista julkaisua ja sen jälkeisiä tapahtumia.

Yleisesti ottaen linux-käyttöjärjestelmät ovat herättäneet laajaltikin kiinnostusta, mutta käytännön toimet käyttöjärjestelmän vaihtamiseksi ovat monilta jääneet tekemättä. Eräs tämän hetken puhutuimmista ja suosituimmista linuxeista on Ubuntu. Testaamme nyt Tekniikkaparkissa Ubuntu-jakelun tuoreimman 9.04-version ja tarkistamme, onko siinä jo aineksia keskivertokäyttäjän työpöydälle.

Asennettu muutamalla klikkauksella

Vanha linux-myytti väittää, että käyttöjärjestelmän asennus olisi tolkuttoman hankala operaatio. Viimeistään tässä vaiheessa voi unohtaa tällaiset väitteet, sillä Ubuntun asennus on hyvinkin suoraviivainen ja selkeä operaatio – käynnistetään tietokone asennus-CD:ltä, käynnistetään asennus, vastataan muutamaan helppoon ja suomenkieliseen (usein jo oletuksena oikein olevaan) kysymykseen ja annetaan koneen raksutella puolisen tuntia. Jos asennus ei kuulosta hyvältä idealta, voi käyttöjärjestelmää toki kokeilla myös suoraan CD:ltä käynnistettävänä, eikä tietokoneelle tehdä tällöin mitään muutoksia.

Linuxista on tehty useitakin kevytversioita (esimerkiksi DSL), jotka toimivat vauhdikkaasti vanhallakin koneella, mutta Ubuntu 9.04 vaatii käyttöönsä kohtuullisen tuoretta rautaa ollakseen parhaimmillaan. Suutaviivoiksi voisi todeta, että edellistä 8.10-versiota kokeiltiin Tekniikkaparkin toimituksessa ihan vaan kokeilunhalun vuoksi 500MHz Pentium3-koneella, jossa Ubuntu kyllä käynnistyi ja netin selailukin onnistui jotenkuten, mutta ohjelmat käynnistyivät poskettoman hitaasti. Testaajan arvion mukaan vähintään AthlonXP- tai Pentium4-prosessori siis takaa mukavan meiningin, vanhemmalle konekannalle kannattaa etsiä kevyempi linux-versio.

Testilaitteena käytetty muutaman vuoden vanha 2,8 GHz Pentium4-prosessorilla ja 512 Mt:n keskusmuistilla varustettu pöytämallin PC-tietokone kelpasi mainiosti Ubuntu-käyttöön – vaikka lisämuisti ei olisi pahitteeksi ja P4-prosessorikin alkaa olla jo auttamattomasti vanhaa tekniikkaa, niin siitä huolimatta peruskäyttö sujuu kokoonpanolla takkuilematta. Myös kaikki koneen komponentit näytönohjainta ja äänikorttia myöten tunnistuivat automaattisesti asennuksen yhteydessä, eikä koneeseen tarvinnut erikseen asentaa tai päivittää mitään ajureita.

Vaivatonta käyttöä ja ylläpitoa

Kun asennustoimet on tehty, voi arkikäyttö alkaa. Ubuntu 9.04 ei jätä jälkeensä juuri mitään säädettävää, vaan käytön voi aloittaa samalta istumalta. Ubuntu 9.04 on perustoimintojensa osalta lähes kokonaan suomenkielinen, joten kielimuurikaan ei pääse häiritsemään. Jos jotain ohjelmistoja jäi koneelta puuttumaan, voi niitä asentaa Synaptic-paketinhallintatyökalulla. Tämä hienolta kuulostava nimi kätkee alleen yksinkertaisesti apuohjelman, jolla voi selata tarjolla olevia linux-ohjelmia ja asentaa haluamansa ohjelmat parilla hiiren klikkauksella. Jos esimerkiksi haluat käyttää Mozilla Thunderbird-sähköpostiohjelmaa, asennus tapahtuu kirjoittamalla hakuruutuun “thunderbird”, klikkaamalla ohjelman kohdalla “Merkitse asennettavaksi” ja lopuksi kuitataan aikomukset “Toteuta” -napin klikkauksella. Siinä se. Hetken odottelun jälkeen päävalikosta löytyykin jo kaivattu ohjelmisto.

Synapticilla uusien ohjelmien asentaminen sujuu hämmästyttävän nopeasti.

Ubuntu 9.04:n käyttöliittymä muistuttaa oletusasetuksissaan hyvinkin paljon Windowsia, joten oppimiskynnys ei siltä osin ole korkealla. Monet Windowsista tutut ilmaisohjelmat toimivat haluttaessa myös Ubuntussa – useimmista on julkaistu oma versionsa Linuxia varten, ja monet muut Windows-sovellukset toimivat käyttökelpoisesti myös linuxin alaisuudessa Wine-ohjelmiston avustuksella. Maininnan arvoisia tuttavuuksia ovat esimerkiksi OpenOffice, Mozilla Firefox & Thunderbird, Skype, Picasa ja Spotify.

Toki Ubuntusta löytyy joitakin puutteita ja ongelmiakin. Yleisin este Linuxiin vaihtamiselle on se, että jotain tiettyä Windowsissa käytettyä ja päivittäin tarvittavaa ohjelmaa ei saada kunnolla toimimaan linuxin alaisuudessa tai jollekin tietylle oheislaitteelle ei mistään löydy linux-ajuria. Mikäli tietokoneellaan haluaa tehdä muutakin kuin perustason surffailua, musiikin kuuntelua ja tekstinkäsittelyä, on edelleen syytä varautua myös pienimuotoiseen asetusten viilaamiseen ja ohjeiden lukemiseen. Ylitsepääsemättömät ongelmat ovat kuitenkin harvinaisia, sillä nimenomaan Ubuntulle löytyy netistä kasapäin tukea, apua ja keskustelufoorumeita, joista voi etsiä vastausta esille tulleisiin ongelmiin. Suomeksikin apua on tarjolla jonkin verran, mutta englantia osaaville löytyy ratkaisu lähes mihin tahansa pulmaan, kun vaan asettelee Googleen sopivan hakusanan.

Ilmaista hupia kokeilunhaluisille

Ubuntu 9.04-käyttöjärjestelmä tarjoaa ilmaisen ja vakaan alustan myös kotikäyttäjälle. Kun asetukset on saatu kerran kohdalleen ja oheislaitteet on asennettu, Ubuntu vaikuttaa varsin huoltovapaalta ja varmatoimiselta. Nimenomaan huoltovapaus ja Windowsia parempi tietoturva saattavatkin olla tärkeimpiä syitä Ubuntun asentamista harkittaessa.

Ubuntu 9.04:n kokeileminen on ilmaista eikä sitä varten edes tarvitse asentaa koneelleen mitään ylimääräistä – käyttöjärjestelmä toimii tarvittaessa suoraan CD-levyltä. Suosittelen jokaista vähänkin asiasta kiinnostunutta hankkimaan itselleen tuoreen Ubuntu-asennuslevyn ja testaamaan järjestelmää ihan itse. Helpoin tapa hankkia asennuslevy on imuroida se Ubuntun verkkosivuilta ja polttaa se itse CD:lle.

Linux on kypsynyt koko ajan valmiimmaksi käyttöjärjestelmäksi ja Ubuntu 9.04 on jo ilahduttavan viimeistelty ja tyylikäs kokonaisuus. Aktiivisen tietokonepelaajan käyttöön Linux ei vieläkään kunnolla sovi, mutta hyötykäyttöä painottaville käyttäjille Ubuntu on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Nettisurffailu on vaivatonta, OpenOffice hoitaa kaikki tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentatyöt, musiikki soi pontevasti ja joutohetket kuluvat vaikkapa pasianssin tai tetriksen parissa – kyllä keskivertokäyttäjä voi jo ihan vakavasti harkita Ubuntu Linuxia työpöydälleen.

Ubuntu 9.04
Verkkosivut: http://www.ubuntu-fi.org/
Hinta: ilmainen

Plussaa:
+ helppo koekäyttää ja asentaa
+ kevyehkö käyttöjärjestelmä, toimii myös muutaman vuoden ikäisillä koneilla
+ runsas ohjelmistovalikoima vakiona ja uusien ohjelmien asennus helppoa

Miinusta:
- joidenkin eksoottisten oheislaitteiden toimivuus saattaa olla puutteellista
- syvemmälle menevät säädöt vaativat hiukan perehtymistä ja ohjeiden etsimistä

Äänenkäsittelystä on tullut viime vuosien aikana koko kansan huvia: joku haluaa julkaista podcastia, toinen haluaa taltioida vanhoja ainutlaatuisia äänitteitä C-kasetilta parempaan talteen ja kolmas tahtoo äänittää kellaribändillensä ensimmäisen demobiisin. Kaikkia näitä tilanteita yhdistää tarve kunnolliselle äänenkäsittelyohjelmalle. Audacity kelpaa kaikkiin näihin tarkoituksiin, sillä tämä avoimen lähdekoodin projekti on kasvanut vuosien saatossa varsin varteenotettavaksi äänityökaluksi. Digitaaliseen äänenkäsittelyyn tutustuvia kotikäyttäjiä miellyttää varmasti ilmaisuuden lisäksi se, että ohjelma on kokonaan suomenkielinen ja suht helppokäyttöinenkin. Toki ohjelmassa on tiettyjä rajoitteitakin: Audacitystä puuttuu kokonaan Windows Media (WMA) -tuki, joka mutkistaa esimerkiksi joidenkin digitaalisanelimien äänitysten käsittelyä, ja äänen tallennus onnistuu vain WAV-, OGG- tai MP3-formaateissa. Toinen aktiivikäytössä esiin tullut kauneusvirhe löytyy efektien ja plugin-tuen puolelta: osa Audacityn mukana tulevista efekteistä toimii hiukan laimeasti ja kaupallisten ohjelmien joukosta löytyy parempiakin efektitoimintoja.

Pienistä puutteistaan huolimatta Audacity on yllättävän monipuolinen ja kätevä ohjelma – ääniprojektiin voi kasata monia yhtäaikaisia stereoääniraitoja ilman ongelmia ja klippien leikkaaminen sujuu vauhdikkaasti.  Toki aktiiviset musiikinharrastajat tarvitsevat pidemmän päälle järeämpiä työkaluja, mutta tällä ohjelmalla kuka tahansa pääsee mukavasti alkuun, ja useimmat tietokoneenkäyttäjät eivät monimutkaisempaa ohjelmaa kaipaakaan. Audacity on hatunnoston arvoinen open source-projekti, joka on osoittautunut erittäin hyödylliseksi ja käyttökelpoiseksi ohjelmaksi. Muutkin ovat näköjään tämän huomanneet, sillä Audacity valittiin Linux Journal-lehden lukijaäänestyksessä mieluisimmaksi äänityökaluksi.

Lue myös Tekniikkaparkin artikkeliosiosta löytyvä Audacity-pikaohje!

Ohjelman kotisivut: http://audacity.sourceforge.net
Hinta: Ilmainen
Käyttöjärjestelmät: Windows 98/ME/2000/XP/Vista, Mac OS X, Linux
Lyhyesti: Audacity on ilmainen äänenkäsittelyohjelma, jolla voi tehdä kaikki yleisimmät äänenkäsittelyyn liittyvät toimenpiteet nopeasti ja suoraviivaisesti.