Tekniikkaparkki.fi

Nintendo DS:n New Super Mario Bros tuo mieleen muistoja kaukaa 8-bittisen NES-konsolin ajoilta – juuri Mario on se kuuluisa putkimies, jonka seikkailut nostivat Nintendon maailmanlaajuiseen megasuosioon pelimarkkinoilla. Tämä tasoloikkapeli on sitä perinteisintä Super Mario-menoa, ja alkuperäisten Mario-pelien ystävät viihtyvät taatusti tämän pelijulkaisun parissa.

Pelissä loikitaan läpi värikylläisten pelimaailmojen. Grafiikka on mukavannäköistä, muttei kuitenkaan tajuntaaräjäyttävää. Äänetkin matkailevat nostalgisia ratojaan ja yhtymäkohtia vanhoihin Mario-peleihin löytyy runsaasti. Kuorrutus on siis kunnossa.

Vielä parempaa on kuitenkin tulossa, nimittäin New Super Mario Bros:in pelattavuus on huippuluokkaa. Pelaaja pääsee sinuiksi ohjauksen kanssa jo ensimmäisellä tasolla, ja johdonmukainen linja jatkuu läpi koko pelin. Super Marion ohjastaminen on huippuhauskaa puuhaa edelleen!

Peliboxi suosittelee tätä peliä erityisesti Super Mario-pelien ystäville. Ja mikäli Mariot ovat tähän asti jääneet pelaamatta, niin nyt viimeistään on aika tutustua pelimaailman ehdottoman klassikon uusintapainokseen. Vaikka ulkokuorta on modernisoitu, on myöskin vanha taika tallella. New Super Mario Brosin saldo on viisi boxitähteä ja kuvitteellinen papukaijamerkki!

pisteet: 5/5

Peliboxi tutkailee seuraavaksi Nintendo DS:n uutuusjulkaisua Animal Crossing: Wild World. Jälleen on innovatiivisuus päässyt pintaan, ja Animal Crossing onkin hankalasti luokiteltavissa mihinkään perinteiseen peligenreen. Pelissä luodaan heti aluksi uusi kylä, johon pelihahmo sitten asettuu asumaan. Ensimmäisenä tehtävänään pelihahmo pääsee töihin kylän sekatavarakauppaan, ja työn ohessa tutustutaan myös kylän muihin asukkaisiin. Peli tarjoaa myös kontakteja ulkomaailmaan DS:n langattoman verkkoyhteyden välityksellä, mutta näitä ulottuvuuksia ei valitettavasti peliboxin kokeilussa päästy toteamaan.

Peruspelaaminen etenee kosketusnäyttövetoisesti. Hahmoa liikutellaan kosketuskynällä, ja samaa ohjainta tottelee myös koko pelin käyttöliittymä. Kynällä ohjailu alkaa pian sujua luontevasti, ja ohjausjärjestelmää voi hyvillä mielin sanoa onnistuneeksi.

Peli muistuttaa etäisesti virtuaalilemmikkien kanssa näpertelyä ja toisaalta seikkailupeliä. Mielenkiintoisena yksityiskohtana pelimaailma elää tosimaailman kellon mukaan, eli pelimaailman kauppa saattaakin olla jo kiinni, mikäli pelaaja on liikkeellä puolenyön aikoihin… Peliä vaivaa tietynlainen päämäärättömyys, sillä alustuksessa ei tule selkeästi selville mitään tiettyä tavoitetta – peli vain etenee omalla painollaan. Varsinkin nuorille pelaajille Animal Crossingin tarjoama seikkailu virkeässä ja värikkäässä metsäkylässä on varmasti hauskaa ja leppoisaa ajanvietettä. Animal Crossing-peliä ei valitettavasti ole suomennettu, joten pelissä eteneminen vaatii jonkin verran englannin kielen osaamista, että ruudulla pyörivistä tehtävistä, ohjeista ja hahmojen jutusteluista saisi selvää. Ihan nuorimmat pelaajat saattavat siis olla hiukan pihalla tapahtumista ilman tulkkausapua.

Nintendo DS:n ”Animal Crossing: Wild World” on sellainen peli, johon kannattaa mahdollisuuksien mukaan tutustua ennen ostopäätöstä – toiset varmasti ihastuvat leppoisaan tehtävien suoritteluun ja pienessä kylässä tallusteluun, kun taas jotkut saattaisivat kaivata peliltä enemmän toimintaa. Peliboksin testipenkissä Animal Crossingille myönnetään kolme tähteä.

pisteet: 3/5

Tällä kertaa arvostelussa on seikkailun, roolipelin ja tasoloikan sulava sekoitus, peli nimeltään Mario&Luigi – Partners in time. Tämä peli tuntuu heti alusta alkaen tutulta Mario-meiningiltä, ja sehän sopii mainiosti! Pelissä ohjaillaan Mario & Luigi-parivaljakkoa, välillä lapsina, välillä aikuisina. Tarinankuljetus toimii leppoisasti animaatioiden ja hauskan äänimaailman sävyttämänä. Marion huvittavankuuloisesta mongerruksesta ei juurikaan saa selvää, mutta näinhän se on tarkoitettukin!

Pelissä ei ole hyödynnetty DS-konsolin kosketusnäyttöä, joten ohjaus toimii perinteiseen malliin ristiohjaimella ja muutamalla napilla. Ja hyvin toimiikin – Partners in Time -pelissä ei juurikaan tarvitse tuskastella ohjausten kanssa, vaan itse pelaaminen on pääosassa. Pelimaailmaa kuvataan yläviistosta, joten aluksi perspektiivin hahmottaminen vaatii pienen totuttelun, mutta sen jälkeen homma käy kuin leikki. Toinen totuttelun paikka on siinä, että Mario ja Luigi tottelevat samaa ristiohjainta, mutta loikkaavat eri napeista, ja tarvittaessa eri aikaan. Mielenkiintoinen, mutta toimiva toteutus tämäkin. Seikkailun edetessä vastaan tulee niin tasoloikkimista kuin roolipelityyppistä taisteluakin. Näistä RPG-vaikutteista periytyy myös pisteiden kerääminen erilaisia taitoja varten.

Miten paljon tässä pelissä sitten on sitä vanhaa ja tuttua Mario-meininkiä? Pelin arvostelija, eli minä, olen varmaankin oikea henkilö arvioimaan tätä näkökulmaa, sillä omakohtainen konsolipelaaminen lähti liikkeelle juuri siitä legendaarisesta NES-konsolista, ja sen mukana toimitetusta Super Mario Bros-pelistä. Kyllä vaan, konkarikin nyökkäilee tyytyväisenä – Mario-fiilis on tallella Partners in time-pelissä. Toki suoraviivainen loikkiminen on jäänyt hiukan tarinankuljetuksen varjoon, mutta mitäpä siitä, kokonaisuus toimii kuin svengaava hirvi.

Seikkailu- ja Mario-pelien parissa viihtyville Mario&Luigi-Partners in time on ehdottomasti suositeltava hankinta. Järkevän pelintallennustoiminnon ansiosta tämä julkaisu sopii pelattavaksi kannettavalla konsolilla myös lyhyemmissä pelirupeamissa. Peliboxi tarjoilee Partners in Timelle neljä boksitähteä.

pisteet: 4/5

Jo Super Nintendolta alkunsa saanut Mario Kart -pelisarja on jo klassikon maineessa, ja odotuksia toki kohdistuu tätä uutuuttakin kohtaan. Pelissä siis ajetaan kartingradoilla joko kilpailuna, aika-ajona tai tehtäväpohjaisesti. Ehkä kaikkein hauskin pelitila on juurikin kartingkilpailut, jossa voi hyvin valittujen ajolinjojen lisäksi kerätä menestystä tekemällä pientä jäynää kilpakumppaneille. Peli ei todellakaan ole simulaattori, vaan pääpaino on rennonletkeässä radankiertämisessä – tästä johtuen ajotuntumakin on kaukana realistisesta. Pelin grafiikka ja äänet ovat aivan kelvollista tasoa, ja värikäs grafiikka hassunnäköisine hahmoineen tuokin mieleen Mario-pelejä laidasta laitaan.

Teknisesti peli on viimeisen päälle hyvin viimeistelty niin käytettävyydeltään kuin muultakin toiminnaltaan. Pelitilanteet ja ennätykset tallentuvat muistiin huomaamattoman ripeästi ja pelin valikot ovat selkeitä ja helppokäyttöisiä.

Entä sitten se itse pelattavuus? Kuten Nintendolta voikin jo odottaa, niin Mario Kart DS on erittäin viihdyttävä pelipaketti, jonka pariin pääsee hyppäämään nopeasti. Miinuspuolelle listattavan hiukan vanhahtavan graafisen olemuksen unohtaa helposti pelin tiimellyksessä. Ainoastaan aika-ajojen mielekkyyttä jäin hiukan epäilemään, sillä tyhjän radan kiertäminen alkaa helposti pitkästyttämään muuten niin vauhdikkaassa pelissä.

Tämä peli on juuri sellaista harmittoman hauskaa ja helposti omaksuttavaa peliviihdettä, jota monet tuntuvat edelleen kaipaavan. Nintendon DS-konsoli tarvitsee juurikin Mario Kart DS:n kaltaisia idealtaan yksinkertaisia mutta pelattavuudeltaan hiottuja julkaisuja. Peliboksi on jälleen anteliaalla päällä ja täräyttää pöytään täydet viisi tähteä. Kannettavan pelikoneen kaahailupeli on tässä muodossa juurikin parhaimmillaan.

pisteet: 5/5

Illan pelikatsauksessa on Nintendo DS:n peli Metroid Prime Hunters. Peli tarjoaa moninpelimahdollisuuden 2-4 pelaajalle, kukin omalla DS-konsolillaan, sekä harjoitteluksi nimetyn yksinpelimoodin. Metroid-nimen juuret johtavat 8-bittiseen NES-konsoliin asti, ensimmäiset Metroid-pelit julkaistiin jo 80-luvulla. Vaan onpa pelit muuttuneet jo niistä ajoista aika selkeästi… Uudessa metroidissa pelaaja näkee maailman itse pääsankarin eli Samuksen silmin, siis samaan tyyliin kuin genren varhaisimmassa edustajassa, Doomissa. Vihreitä olioita ja muita mönkiäisiä satelee tuhottavaksi kovaa vauhtia, ja sokkeloisilla käytävillä pitäisi löytää oikea reitti kohti määränpäätä. Peruslinjoiltaan tuttua kauraa siis.

Pelin toteutus poikkeaa hiukan totutusta: asetta tähdätään alemman kosketusnäytön avulla, joten pelaaja saa opetella kynäohjaukseen heti alusta alkaen. Näytön raapiminen kosketuskynällä käy kuitenkin pienen totuttelun jälkeen ongelmitta, ja ohjausmenetelmä paljastaa hyvät puolensa – tähtäys alkaa muistuttaa PC-tietokoneen hiirellä huitomista, joka on varmasti tuttua puuhaa lähes kaikille räiskintäpelejä pelanneille. Persoonallisen ohjausjärjestelmän lisäksi peli ei sitten tarjoakaan muita mullistavia uutuuksia – futuristisen kolkkojen tehdashallien ja käytävien koluamista on nähty ennenkin. Äänet ovat tarkoituksenmukaisia ja huomaamaton musiikkitausta soljuu uomissaan.

PeliBoksin arvostelussa Metroid Prime Hunters ansaitsee kolme tähteä. Tällainen nopeatempoinen räiskintä sopisi kyllä mukavasti kannettavalle pelikonsolille, mutta toteutus jää siihen kuuluisaan ”ihan kiva” -luokkaan. Kyllähän tätä aikansa kuluksi pelaa, mutta klassikkoainesta pelistä ei oikein löydy. Nintendo DS:n omistavien räiskintäpelien ystävien kannattaa toki tutustua tähän julkaisuun.

pisteet: 3/5

Nintendogs on edellä esitellyn DS-käsikonsolin kuumimpia uutuuksia, ja nimenomaan omaperäisyyden näkökulmasta. Kaikkihan muistavat Tamagotchit, nuo huomiota vaativat taskupiipparit. Nyt Nintendo yrittää herätellä samaa hoivaamisviettiä nuorten pelaajien keskuudessa, tällä kertaa hieman luonnonläheisemmin keinoin. Nintendon toiveissa on varmasti laajentaa pelaamista uusien kohderyhmien tietoisuuteen – jokohan tällaisen söpön ja helposti lähestyttävän julkaisun myötä pelaaminen alkaisi kiinnostaa myös tyttöjä?

Sitten itse peliin. Nintendogs-pelissä pääosassa on koiranpentu, jota pelaajan pitää hoitaa, ruokkia ja kouluttaa. Vuorovaikutus koiran kanssa tapahtuu kosketusnäytön ja äänikomentojen avulla, ja tämän pelin kanssa ne pääsevätkin oikeuksiinsa. Koiralle voi heittää palloa sormen heilautuksella, sitä voi rapsutella kosketusnäyttöä koskemalla, ja pentu oppii myös tekemään erilaisia temppuja omistajansa niin ääneen käskiessä. Kyllähän se hämmästyttää paatunuttakin pelaajaa, kun ruudulla vilistävä virtuaalikoira tottelee ääneen lausuttua käskyä ”Istu” ja jää kiltisti nököttämään paikalleen… Nintendogsiin tutustuminen on varsin poikkeuksellinen kokemus, kun perinteiset ristiohjainnappulat voi jättää sivuun ja keskittyä vain puhumaan ja tökkimään näyttöruutua kosketuskynällä.

Nintendogs-pelin grafiikka on kyllä viimeisen päälle hiottua, tekisi melkein mieli sanoa että parasta mitä Nintendo DS:stä vain irtoaa. Virtuaalinen koiranpentu reagoi kosketusnäyttöön ja pelaajan huudahduksiin realistisen näköisesti ja ympäristö näyttää hienolta. Äänipuolella peli on toki varsin pelkistetty, korviin kantautuu lähinnä koiran haukahduksia, ympäristöääniä ja muita pieniä efektejä – juuri niinkuin tällaisessa leppoisassa simulaatiossa pitääkin olla.

Nintendogs on siinä mielessä erikoinen peli, että siinä ei ole varsinaista loppuhuipennusta, sitä ennemminkin pelaillaan ajankuluksi aina sen verran kuin ehditään. Koiranpennun kouluttaminen on virtuaalisessa versiossakin pitkäjänteistä puuhaa, ja pelissä voi toki omistaa useampiakin koiria, tekemistä pitäisi siis riittää. Tälle pelille on todella vaikeaa antaa oikeudenmukaista arvosanaa, sillä koiranpennun kanssa puuhailu jakaa varmasti mielipiteitä kahtia – toiset saattavat kyllästyä nopeasti suoraviivaiseen ja vailla selkeää päämäärää etenevään puuhailuun, kun taas toisia koiranpennut ja poikkeuksellisen kekseliäs pelattavuus jaksavat viihdyttää varmasti pitkiä aikoja.

Tämän pelin tulevaisuus vaikuttaa kyllä varsin valoisalta, sillä julkaisun jälkeisen viikon aikana Nintendogsia myytiin Euroopassa yli 160 000 kappaletta. Ja mikäpäs siinä, tällaiselle harmittomalle ja koko perheelle sopivalle bittiviihteelle on toki aina tilaa!

Nintendogs ansaitsee meidän viisiportaisessa arvostelussa NELJÄ PeliBoksi-tähteä. Tähtiä ropisee kosketusnäytön ja äänikomentojen kekseliäästä käytöstä, ja ylipäänsä tasaisen varmasta kokonaisuudesta. Nintendogs onnistuu varmasti hauskuuttamaan lapsia ja lapsenmielisiä pelaajia. Räiskinnän ja vauhdikkaan toiminnan ystävien puolestaan kannattaa suhtautua peliin varauksella.

pisteet: 4/5