Tekniikkaparkin testissä on tällä kertaa Melbox-karaokesoitin. Tekniseltä kannalta kyseessä on pieneen koteloon rakennettu PC-tietokone, joka pyörittää vartavasten karaokekäyttöä varten suunniteltua Linux-pohjaista käyttöjärjestelmää. Liitäntöjä laitteesta löytyy nykyaikaisen tietokoneen tapaan: kuvan saa ulos HDMI- tai VGA-liitännän kautta, USB-paikkoja on viisi ja äänelle löytyy linjaulostulo, josta laitteen voi kytkeä vaikkapa karaokemikseriin tai aktiivikaiuttimiin. Etulevystä löytyvän DVD-aseman avulla laitteella voi toistaa DVD-levyjä sekä asentaa uusia kappaleita. Melboxin karaokesisältö on tarkoitettu yksityiseen kotikäyttöön, joka tekeekin laitteesta merkittävästi Melplayer-ammattiversiota edullisemman.

Ohjelmiston puolesta Melbox on sukua monissa karaokea tarjoavissa ravintoloissa käytössä olevalle Melplayer-järjestelmälle: ulkoasussa on tiettyä samansuuntaisuutta ja toimintalogiikkakin sivuaa Melplayereita, joskin oheistoimintoja on Melboxista karsittu vähemmäksi. Eräs näkyvimmistä muutoksista on se, että Melbox ei tue eikä toisaalta myöskään vaadi erillistä “laulajan näyttöä” ohjausnäyttöruudun lisäksi – kappaleet voi kasata soittolistaksi koko ruudulla ja kappaleen pyörähtäessä käyntiin se valtaa koko näyttöruudun yläreunan toistonohjauspainikkeita lukuunottamatta. Kotikäyttöön tarkoitetulle laitteelle tämä onkin järkevin toteutustapa.

Karaokekappaleiden toisto sujuu pieneltä Melbox-tietokoneelta sujuvasti ja aktiivisia harrastajia miellyttää varmasti myös suoraan ruudulta valittava transponointitoiminto. Biisivalikoima on ostajan muokattavissa ja hankittavien kappaleiden määrä vaikuttaa laitteen hintaan, joten biisivalikoimaa ei tässä liiemmälti kannata arvioida – todetaan vain sen verran, että valikoimaa löytyy laidasta laitaan ja tyylilajista toiseen useamman eri karaoketaustavalmistajan valikoimista.

Konsepti on siis hyvä ja Melboxin toteutus on sopivan suoraviivainen. Linux-pohjainen järjestelmä ei osoittanut minkäänlaisia hidastelun tai kaatuilun merkkejä koekäytön aikana, joten konepellin allakin on kaikki hyvin. Käyttöliittymän puolelta löytyy pieniä hiottavia yksityiskohtia, joiden myötä biisien selaaminen olisi nykyistä notkeampaa – esimerkiksi biisilistaa olisi mukava pystyä selailemaan hiiren lisäksi myös näppäimistöltä, ja kappalelistan yhteydessä olisi kätevää nähdä jonkinlaisella kirjainlyhenteellä myös biisin lähde – ollaanko valitsemassa esimerkiksi Melplayn vai Karaokepokkarin versiota samannimisestä kappaleesta. Lisäksi yläreunan “seuraava kappale” -painike voisi viedä soittolistalla suoraan eteenpäin kulkematta kappaleenvalintaruudun kautta.

Melbox osaa toistaa videoita oman kovalevynsä lisäksi myös DVD-levyiltä sekä muistitikuilta ja näille toiminnoille käyttöliittymästä löytyy omat painikkeensa. Toistotoiminnot on tehty nimenomaan karaokekäyttöä silmälläpitäen, sillä DVD-toistossakin ruudulle jää näkyviin transponointi- ja toistonohjauspainikkeet. Vaikka laite sinänsä toistaa minkä tahansa DVD:n, ruudulle jäävät grafiikat kuitenkin häiritsevät esimerkiksi elokuvien katselua – erillistä DVD-soitinta ei siis kannata vielä siirtää kaapin hyllylle pölyttymään.

Melboxin tapauksessa kokonaisuus on vahvasti positiivisen puolella. Karaokesoitin hoitaa tonttinsa hienosti ja tuo tietokonepohjaisen karaokeratkaisun myös kotioloihin – ilmeisenä hyötynä tästä on vähentynyt dvd-levyjen vaihtelu ja mielikappaleiden nopeampi löytyminen. Aktiivisen karaokeharrastajan kannattaakin harkita vakavasti Melboxia vaihtoehtona perinteiselle DVD-soitinvetoiselle karaokejärjestelmälle.

Nokian älypuhelimissa käytettävän Symbian-järjestelmän uusin versio, koodinimeltään Anna, tuli tutuksi jo Tekniikkaparkin testatessa E6-puhelinta. Nyt tämä uusi versio on saatu pitkän odottelun jälkeen jakoon myös monien muiden Symbian^3-puhelinten käyttäjille, joten on korkea aika kokeilla, miten jo pidempään markkinoilla ollut Nokia N8 muuttuu päivityksen myötä.

Itse päivitysprosessi on varsin kivuton operaatio. Varman päälle pelaava kytkee ensin puhelimen tietokoneeseen ja varmuuskopioi sisällöt Ovi Suitella, vaikkei päivityksessä periaatteessa pitäisi henkilökohtaisia tietoja hävitäkään. Sen jälkeen päivitys onnistuu ilman tietokoneen apua puhelimen valikoita näppäilemällä. Muutaman minuutin kestävän päivityksen jälkeen puhelin käynnistyy uudelleen kysellen Nokia Ovi-tunnuksia, jonka jälkeen eteen avautuu uusi, tummasävyinen aloitusnäkymä. Makuasioista ei sovi liikaa kiistellä, mutta allekirjoittaneen silmään uusi oletusteema näyttää turhankin synkältä ja värittömältä – mustat taustat ja pelkistetyt valkoiset kuvakkeet eivät juurikaan nostata tunnelmaa.

Mistä yksityiskohdista Symbian Anna-versioon päivittämisen sitten huomaa? Ulkoasun jälkeen huomio kiinnittyy joidenkin arkisten vakiosovellusten pikku muutoksiin:

- Kalenterin kuukausinäkymään on lisätty kunkin päivän tehtävät ja tapahtumat yhdellä napsautuksella näkyviksi – enää ei tarvitse siirtyä erikseen päiväkohtaiselle näytölle ja sieltä takaisin. Myös uuden merkinnän syöttämistä on virtaviivaistettu.

- Sähköpostisovelluksen viestilistaus on muuttanut ulkomuotoaan. Fontti on pienentynyt ja tätä kautta tehnyt tilaa suuremmalle informaation määrälle.

- Nettiselain on nopeutunut silminnähden ja muutenkin kehittynyt – nyt mukana on myös yläreunan osoitepalkki. Silti Opera Mobile tuntuu edelleen ketterämmältä.

Nämä esimerkit kertovat päivityksen luonteesta: mitään radikaaleja muutoksia ei ole tehty, mutta monet arkiset toiminnot ovat nyt pykälää suoraviivaisempia. Ehkä eniten muutosta on kuitenkin tullut tekstinsyötön puolelle, jossa on tullut käyttöön myös pystysuuntainen qwerty-näppäimistö. Näppäimet ovat pystytilassa melkoisen pieniä, mutta alun epäilyksistä huolimatta lyhyiden tekstien naputtelu onnistui suht virheettömästi tälläkin tavalla. Tarkkuutta kirjoittaminen silti vaatii, joten ehkä pystynäppäimistö on silti mukavampi “numeromallisena”. Tekstinsyöttöön liittyy sekin, että Symbian Annassa tekstinsyöttöruutu ei peitä näkymättömiin ruudun muuta sisältöä – nyt esimerkiksi tekstiviestiin vastatessa ruudun yläosasssa näkyy myös alkuperäinen viesti, johon ollaan vastausta laatimassa.

Nokia N8 on selkeästi parempi puhelin tämän päivityksen jälkeen, siitä ei ole epäilystäkään. Päivityksen muutoksia tutkaillessa tulee kuitenkin väkisin mieleen, että N8 olisi voinut olla tällainen jo julkaisupäivänä – ja Anna-version odotus oli melkoisen pitkä. Niin tai näin, nykykuosissaan Symbian^3 tarjoaa jo varsin asiallisen käyttökokemuksen.

Nokia E6 muistuttaa hyvin läheisesti Nokian aiempia suosittuja bisnespuhelimia kuten E72:sta – ulkoisesti kyseessä on jopa hämmästyttävän samannäköinen laite konepellin alla olevista eroista huolimatta. Pieni kosketusnäyttö herättää ensi alkuun hiukan epäilyksiä, mutta käytännössä tämä ratkaisu osoittautuukin aivan kelvolliseksi ja tuo tullessaan lisää sujuvuutta laitteen käyttämiseen. Toisaalta fyysisen näppäimistön käyttömahdollisuus osoittautuu yhtä lailla tervetulleeksi, sillä tämä näppäintoteutus voittaa käytettävyydessä kaikki pystytilassa toimivat virtuaalinäppäimistöt mennen tullen. E6 tarjoaa siis varsin onnistunutta mutta harvoin nähtyä tasapainoilua kahden eri toteutustavan välillä. Arkikäyttö Nokia E6-puhelimella on siis sujuvaa ja mukavaa erityisesti jo aiemmin kehutun näppäimistön ansiosta, kunhan vaan sormet osuvat pienehköille napeille. Puheluiden laadussa ja toimivuudessakaan ei ole huomauttamista.

Symbian^3:n Anna-versio vaikuttaa varsin tutunoloiselta aiempia versioita käyttäneelle. Mitään mullistavia uudistuksia ei äkkiseltään hyppää silmille, mutta pieni hiominen siellä ja täällä on ilmeistä. Nyt esimerkiksi työpöytien välillä vaihtaminen käy entistä sulavammin ja nettiselain on kokenut tervetulleen päivityksen, joka korjaa enimmät takkuilut pois. Parannuksista huolimatta nettiselain kaipaisi vieläkin lisäviilausta, joten Ovi Kaupasta ilmaiseksi ladattava Opera Mobile on tässäkin luurissa varteenotettava vaihtoehto.

Multimediapuolella bisneskäyttäjän kriteerit täyttyvät kelvollisesti, sillä luurista löytyy niin musiikkisoitin, Youtube-toisto kuin kameratoiminnotkin. Kahdeksan megapikselin kamera on hyvinkin käyttökelpoinen ja jälki terävää, vaikkei mittatikkuna toimivan N8-mallin kuvanlaatuun ihan ylletäkään. Kameran LED-salama valaisee lähiympäristöä kohtuullisesti hämärälläkin ja videokuvaus tekee 720p-teräväpiirtotarkkuudella asiallista jälkeä. Pieni videokuvaukseen liittyvä kauneusvirhe tuli esille rannalta järveä kuvatessa – kuvassa näkyvät järven laineet saivat ilmeisesti kameran elektronisen kuvanvakaimen sekaisin ja kuva alkoi pomppia nopeatempoisesti ylös ja alas, vaikka kamera oli paikallaan.

Puhelimen mukana tuleva uusimman version Nokia Kartat-sovellus toimii sekin asiallisesti ja neuvoo reittejä myös ääniopastein. Kartan selailu on suht sujuvaa kosketusnäytön ja nipistyszoomauksen ansiosta ja itse navigointikin hoitaa tehtävänsä. Näytön pieni koko tosin pakottaa karttakuvan ja muut navigointitiedot valitettavan pieneen tilaan eikä kartan lukeminen telineessä olevasta puhelimesta meinaa ainakaan kovin tarkasti onnistua, joten autoilijoiden on syytä tukeutua lähinnä ääniopastukseen ja tutkia karttoja parkkipaikalla.

Nokia E6 on kokonaisuutena miellyttävä tapaus. Suunnittelussa on oivallettu hyvin kosketusnäytön ja fyysisen näppäimistön yhteisvoima ja puhelimen koko on kaikesta huolimatta saatu pidettyä kohtuullisena. Näytön pieni koko aiheuttaa käytettävyyden puolella pieniä kompromisseja: kosketusnäyttöä näppäillessä saa olla tarkkana mihin kohtaan sormella tökkää ja tekstikokokin on ajoittain melko pientä. Yhtä lailla myös pieni QWERTY-näppäimistö vaatii hiukan tarkkuutta, mutta on kuitenkin tuntumaltaan miellyttävä. Mikäli näistä asioista ei muodostu kynnyskysymystä, Nokia E6 tarjoaa muilta osin viimeistellyn ja monipuoliseen yhteydenpitoon painotetun kokonaisuuden, joka on todennäköisesti varsinkin yrityskäyttäjien mieleen. Viihdepuhelin E6 ei varsinaisesti ole, mutta tärkeimmät multimediatoiminnot laitteesta toki löytyvät. Päällimmäisenä E6:sta mieleen jää jämäkän tyylikäs muotoilu ja tasapainoinen ominaisuuksien valikoima. Jos kuitenkin pienehkö näyttö ja näppäimistö epäilyttävät, kannattaa katse suunnata suurempinäyttöisten ja esiinliukuvalla näppäimistöllä varustettujen älypuhelinten suuntaan.

Samsung Galaxy S II käyttää käyttöjärjestelmänään Googlen Android 2.3-versiota, joka on tällä hetkellä käyttäjämäärien puolesta voimakkaassa kasvussa. Luuri on päätäpäin ehkä hiukkasen muovisen oloinen, mutta todella kevyt ja ohut ulkomuoto antaa paljon anteeksi – puhelin mahtuu hyvin taskuun eikä painakaan siellä kohtuuttomasti. Kovin rankalle käytölle en kuitenkaan Galaxy kakkosta altistaisi, sillä kolhukestävyys hiukan epäilyttää. 4,3″ Super Amoled-näyttö on matkapuhelinten mittakaavassa suuri, mutta jostain syystä se ei tämän mallin yhteydessä tunnu valtavalta, vaan ennemminkin sopivalta. Ruutu on tarkka, valovoimainen ja kosketusten tunnistukseltaan moitteetonta tasoa.

Suuren näytön lisäksi Galaxy S II:n kuorien sisästä löytyy muutakin mielenkiintoista tekniikkaa, nimittäin puhelimelle antaa vauhtia peräti tuplaydinprosessori. Vääntöä löytyykin mukavasti ja puhelin on käytännön toiminnaltaan ripeä ja lähes viiveetön. Hyvä suorituskyky heijastuu käytännössä lähes kaikkeen puhelimen käyttöön aina netin selailusta alkaen: laitteen omalla selaimella WLANin kautta surffatessa Galaxy S II tuntuu paikoitellen suorastaan hämmästyttävän rivakalta ja jopa flash-videoita sisältävät sivut avautuivat kokeiluissamme ongelmitta.

Päätehtävässään eli puhelimena Samsung Galaxy S II toimii hyvin. Niin kuulokkeen kuin mikrofoninkin ääni on selkeä eikä yhteyksien vakaudessakaan havaittu mitään poikkeuksellista. Kahdeksan megapikselin automaattitarkenteinen kamera toimii pääosin hyvin ja tuottaa teräviä, joskin sisätiloissa silminnähden kohinaisia kuvia. Teräväpiirtotarkkuuteen ylettyvä videokuvaus tuottaa valotukseltaan kaunista ja liiketoistoltaan kelvollista kuvaa, mutta hankalissa olosuhteissa automaattitarkennus käy levottomaksi – käytännössä tarkennus sahaa rasittavan epävarmasti edestakaisin. Elävän musiikin äärelle vietynä Galaxy kakkosen videotallennuksesta paljastuu myös toinen heikko kohta: voimakasta ääntä laite sietää huonosti ja livekonserttivoimakkuuksissa ääniraita on yhtä säröä ja puuroa. Vastaavassa tilanteessa esimerkiksi Nokia N8 pystyy äänen tallentamisen puolesta huomattavasti parempaan suoritukseen eikä videon laatukaan käytännössä jää Samsungia huonommaksi.

Android antaa käyttäjälleen mahdollisuuden muokata käyttöliitymää raskaallakin kädellä, mutta vakioasetuksissaan Samsung Galaxy S II on varsin perinteisen oloinen Android-puhelin. Suosittu käyttöjärjestelmä tulee esille niin hyvässä kuin pahassakin – Marketista löytyy ohjelmia laidasta laitaan ja asetuksia pystyy muuttelemaan kattavasti, mutta välillä tämä valinnanvapaus kääntyy myös itseään vastaan – Android Marketissa on paljon myös turhanoloista sälää, ja onpa Androidin epäilty olevan suosionsa myötä myös tietoturvauhkien tähtäimessä – tervettä varoivaisuutta on siis syytä noudattaa tämänkin puhelinmallin kanssa.

Samsung Galaxy S II on yksi tämän hetken suorituskykyisimmistä matkapuhelimista ja se näkyy selvästi myös käytännössä. Suorituskyvyn takia ei kuitenkaan ole jouduttu uhraamaan mitään olennaista ominaisuutta, sillä Samsung toimii viihde- ja nettiominaisuuksien lisäksi hienosti myös puhelimena ja arkikäyttö sujuu ongelmitta. Kamerapuolella oli havaittavissa pientä alisuorittamista ja runko voisi olla hiukan jämäkämmän oloinen, mutta muilta osin Samsung Galaxy S II on vahva ja vakuuttava kokonaisuus, joka sopii varsinkin teknologian kuumimmassa kärjessä kulkeville käyttäjille. Vähempään tyytyvät saavat toki samansuuntaista käyttökokemusta myös edullisemmilla Android-malleilla, mutta joutuvat samalla tyytymään verkkaisempaan käytettävyyteen.

eMachines E442 käyttää AMD:n kevyemmän pään V160-suoritinta ja ATI Mobility Radeon HD 4250-näytönohjainta. Muukin varustelu on hillittyä perustasoa, sillä muistia on Windows 7:n perustarpeisiin kelpaavat 2 gigatavua ja kovalevyä puolestaan 250 gigaa. 15″ näytön resoluutio on varsin yleinen 1366×768 ja oikeasta kyljestä löytyy polttava DVD-DL-asema.

Ulkoisesti kone ei suuremmin eroa kalliimmista eMachines- tai Acer-malleista – näppäimistö on samanlainen ja näytön kokokin yksi yleisimmistä. Koneesta jää väistämättä melko muovinen vaikutelta, mutta mustan muovin pintakuviointi tekee kokonaisuutta hiukan eloisammaksi. Kovaan rääkkiin ei tällaista laitetta kannata asettaa, mutta siististi käsittelemällä koneen voisi kuvitella kestävän normaalikäyttöä ongelmitta.

Peruskokoinen 15″ näyttö hoitaa tehtävänsä, joskaan ei liput liehuen. Tasaiset väripinnat toistuvat tarkkaan katsottaessa hiukan levottomasti eikä katselukulmat ole kaksisia, mutta näytön kirkkaus riittää normaalikäyttöön. Kuvankäsittelijä ei siis ole näyttöön tyytyväinen, mutta tavallinen kotikäyttäjä tulee toimeen tälläkin. Näppäimistö on Acerin tyylinen – litteät näppäinhatut ja tyhjää näppäinten välissä. Kirjoitustuntuma on kelvollinen, mutta jotkut käyttäjät saattavat hiukan vierastaa tätä tyyliä, jossa litteät näppäimet hiukan keinuvat painalluksen alla, riippuen siitä mihin kohtaan näppäintä sattuu osumaan.

eMachines E442 -tietokoneen käytännön suorituskyky on hintaan ja ominaisuuksiin nähden yllättävän hyvä. Windows 7 Home Premiumin peruskäyttö onnistuu takkuilematta ja kevyt lomakuvien käsittelykin luonnistuu järkevästi. 2 gigan keskusmuisti toki loppuu nopeasti kesken useampia raskaita ohjelmia yhtä aikaa pyöritellessä, mutta jos etenee asia kerrallaan, muistimäärän kanssa pärjää. Yksiytiminen prosessori on kevyessä kotikäytössä tehtävänsä tasalla ja laite vaikuttaa samassa hintaluokassa painivia miniläppäreitä vauhdikkaammalta. Jopa Canonin järjestelmäkameralla kuvatun Full HD-videon toistaminen onnistui Windows Media Playerilla nykimättä.

Oheisvarustuksen laatu on perusluokkaa: integroitu kaiutin on satunnaiseen nettivideoiden katseluun riittävä ja 4-kennoinen akku pitää koneen käynnissä ainakin puolentoista tunnin ajan. Webkamera ja mikrofonikin löytyvät samoista kuorista ja ne kelpaavat vaikkapa skype-soitteluun. HDMI-liitäntä ja SD-korttipaikka ovat molemmat mukavia lisäominaisuuksia.

eMachines E442 on Tekniikkaparkin pikakokeen perusteella hyvinkin hintansa arvoinen kokonaisuus. Jos tietokoneen käyttötarve rajoittuu ihan oikeasti nettisurffailuun, tekstinkäsittelyyn, nettivideoiden katseluun ja kevyeen lomavalokuvien korjailuun, E442 on tehtävän tasalla. Raskaampaa multimedian työstämistä tai 3D-pelaamista ei tällä koneella pysty tekemään, mutta totuuden nimissä sitä ei oikein voi huippuhalvalta tarjouskoneelta odottaakaan. Vaatimaton akkukesto ja näytön laatu saattavat houkutella sijoittamaan koneeseen tuplasti enemmänkin, mikäli näillä ominaisuuksilla on erityistä merkitystä. Toisaalta laite tarjoaa sujuvaa käytettävyyttä reilunkokoisen näytön ja erillisen numeronäppäimistön myötä eikä tehokaan lopu kevyessä käytössä kesken. E442 onnistui omalta osaltaan häivyttämään ennakkoluuloja halpistietokoneita kohtaan – testin myötä voidaan todeta, että läppäristä ei kannata maksaa suotta ylimääräistä, mikäli huipputeholle ei ole käyttöä.

CX305 vaikuttaa pienestä koostaan huolimatta varsin jämäkältä laitteelta. Virta kytkeytyy päälle etsimenä toimivan LCD-näytön avaamisen myötä ja kamera on hyvinkin nopeasti käyttövalmiina. Nopeasti huomio kiinnittyy siihen, että laitteessa on hyvin vähän fyysisiä painikkeita toimintojen ohjaamiseen – lähes kaikki säädöt tehdään kosketusnäytön kautta, joka on aloittelijan kannalta hiukan havainnollisempaa, mutta edistyneemmän käyttäjän mielestä jopa turhauttavaa. Esimerkiksi manuaalisen tarkennuksen tai valotuksen säätäminen kosketusnäyttöä tökkimällä on lähes humoristisen käyttökelvotonta nopeissa kuvaustilanteissa. Onneksi kameran täysautomatiikka toimii vaihtelevissa olosuhteissa varsin järkevästi eikä se hämäänny mainittavasti edes nopeasti vaihtelevista valoisuusolosuhteista, joten kotikuvaaja voi jättää manuaalisäädöt huoletta valikoiden syvyyksiin.

Manuaalinen tarkentaminen kosketusnäytön kautta ei ole herkkua – eikä helppoa.

Kuvaukset tallennetaan joko sisäiselle 16 gigan muistille tai sopivalle muistikortille – Sony hyväksyy sekä SD- että Memory Stick Pro Duo-malliset muistikortit.

Käytännön suorituskyky on Sony HDR-CX305:ssa varsin mukavasti kohdillaan. Kamera suoriutuu herkkyytensä puolesta kohtuullisen hyvin jopa illan hämärissä kuvaamisesta, eikä normaali sisävalaistus tuota kuvaajalle ongelmia. Valmistajan herkäksi kehuma ExmorR-kenno on siis kohtuullisen hyvin maineensa tasalla. Toinen miellyttävä ominaisuus on tehokas kuvanvakaaja: CX305 pystyy tuottamaan siedettävän vakaata videota jopa kuvaajan kävellessä, kunhan samalla hiukan keskittyy käden vakaana pitämiseen. Vastaavasti myös kaukaisempiin kohteisiin zoomatessa kuva pysyy tiettyyn rajaan asti kohtuullisen vakaana, vaikkei vakaaja ihan äärimmäiseen telepäähän asti kaikkea tärinää pystykään eliminoimaan.

Liitäntäpuolella on tarjolla valonpilkahduksia sekä pettymyksiä. Kameran kytkeminen televisioon on helppoa HDMI-liitännän tai AV-liitännän kautta, eikä materiaalien siirtäminen tietokoneellekaan tuota ongelmia standardin USB-liitännän kautta – kamera kun näkyy tietokoneelle päin tavallisena massamuistina, kuten hyviin liitäntätapoihin kuuluu. Kuvauksen aikana tulee kuitenkin ikävä tiettyjä liittimiä: kamerasta ei nimittäin löydy lainkaan videokameroiden ehdottomaan perusvarustukseen kuuluvia kuuloke- tai mikrofoniliitäntöjä. Ilman näitä liittimiä videon ääniraita jää täysin tuuliajolle ja arvailun varaan, kun äänitystä ei voi tarkkailla kuulokkeilla kuvauksen aikana eikä puhesisältöjen tallennuksia voi varmistaa erillisen käsimikrofonin avulla. Kameran päältä löytyy kyllä Sonyn oman mallin mukainen varustekenkä, mutta tämä liitäntätapa rajoittaa mikrofonin valintaa pelkästään Sonyn omaan valikoimaan.

Ainoa mahdollisuus ulkoisen mikrofonin kytkemiseen on lisävarustekenkä. Samaan liitäntään voi napsauttaa kiinni myös videovalon.

Kokonaisuutena Sony HDR-CX305 on fiksu kokonaisuus helppoa ja laadukasta kotivideokameraa etsivälle käyttäjälle. Edistyneempi käyttäjä jää harmittelemaan manuaalisäätöjen hankaluutta ja ääniliitäntöjen puutteellisuutta, mutta mikäli näitä toimintoja ei kaipaa, CX305 tekee positiivisen vaikutuksen. Päällimmäisenä testistä jäi mieleen hienosti toimiva kuvanvakaaja ja yllättävän hyvä hämäräkuvauksen laatu.

Tekniikkaparkin laitetestiin saapui tällä viikolla Sony BDP-S480 -blu-ray-soitin. Tämä laiteryhmä on nykyään jo olohuoneen peruskalustoon kuuluvaa tekniikkaa, sillä Blu-ray-elokuvien saatavuus alkaa olla jo hyvällä mallilla ja teräväpiirtoinen kuva antaa mukavaa lisäpotkua leffojen katseluun.

Tämän Sonyn BDP-S480 -mallin kohdalla pelkkien levyjen katselun ohella käyttäjä pääsee kytkeytymään myös internetin ihmemaailmaan olohuoneen television kautta. Kyseessä on Bravia Internet Videoksi nimetty lisätoiminto, joka mahdollistaa nettivideoiden katselun blu-ray-soittimen kautta. Sony tarjoaa vastaavaa toimintoa myös joidenkin uusien televisiomalliensa mukana. Nettivideo television ruudulla ei toki ole mikään uusi idea, mutta Sony on toteuttanut asian useita kilpailijoitaan pidemmälle etenkin suomalaisen katsojan näkökulmasta: tämän soittimen kautta pääsee katsomaan myös YLE Areenan videosisältöjä. Muista palveluista voisi mainita mm. Youtuben ja Eurosportin nettivideopalvelut. Testissä keskitytäänkin nimenomaan tähän näkökulmaan tavallisen leffakäytön ohella.

Sony BDP-S480:n kaukosäädin on mukava ja selkeä. Sama pätee myös kuvaruutuvalikoihin, joiden kautta pääsee käsiksi lisämateriaaleihin – ruudulle piirtyy läheisesti Playstation 3:n valikoita muistuttava näkymä, joka on tullut käyttöön monissa muissakin Sonyn tuotteissa. YLE Areenan käyttäminen blu-ray-soittimen kautta on suhteellisen helppoa, mutta välillä testin aikana videot käynnistyivät hitaanpuoleisesti. Youtube toimi sen sijaan hyvinkin rivakasti ja kätevästi – vapaalla tekstihaulla löytyy paljon katsottavaa tämän jättipalvelun arkistoista. Maininnan arvoinen on myös Berliinin Filharmonikkojen videosisältö: esittelypätkien perusteella näiden videoiden kuvan- ja äänenlaatu vaikutti kerrassaan erinomaiselta isolta ruudulta ja kotiteatterin äänijärjestelmän läpi katseltuna.

Levyjä toistettaessa BDP-S480 toimii kuten odottaa saattaa – toiminnot ovat ripeitä eikä soitin vaadi mitään erityishuomiota. Myös USB-liitännän kautta tapahtuva mediatoisto toimii sulavasti niin videoiden kuin äänisisällönkin osalta. DVD-skaalauskin tuntuu olevan asiallista ja vanhat DVD-leffat toistuvat sujuvasti.

Sony BDP-S480 -Blu-ray-soitin on varmatoiminen ja miellyttävä laite, joka hoitaa tonttinsa eleettömän laadukkaasti. Mikäli oma televisio ei tue nettivideoiden katselua, tämä soitin tuo nettitoiminnot ruudulle siinä missä televisioon integroitu nettivideotoimintokin. Kyseisen palvelun hyödyllisyydestä on varmasti monia tulkintoja, mutta mikäli vaikkapa YLE Areenan ja Youtuben sisällöt kokee mielenkiintoisiksi, niin Bravia Internet Video-toimintoakin tulee varmasti käytettyä. Tekniikkaparkin testissä S480 esiintyi siinä määrin edukseen, että tämä Sonyn soitin on kieltämättä vahva ehdokas kotiteatterin keskipisteeksi.

Jatkona aiemmin esitellylle iPad2-taulutietokoneelle otamme tällä kertaa käsittelyyn iPadin lisävarusteita. Laitteeseen saa nimittäin järjestettyä niin USB-liitännän, SD-korttipaikan kuin VGA- ja HDMI-kuvalähdötkin erillisten adapterien avulla. Tekniikkaparkki testasi nämä lisävarusteet ja totesi, että johdonpätkät tekevät jopa useampia asioita kuin myyntiesitteessä luvataan.

iPad2:n HDMI- ja VGA-sovittimet toimivat juuri niin kuin olettaa saattaakin – laitteen kuvan saa kloonattua isolle näytölle sellaisenaan ja kaikki se, mitä iPadin ruudulla näkyy, ilmestyy myös televisioon. Jotkut sovellukset voivat tosin tarvittaessa ottaa näytöt käyttöön kahtena erillisenä ruutuna, esimerkkinä tästä App Storesta löytyvä Real Racing 2 HD-ajopeli, jossa VGA-adapteria käytettäessä TV-ruudulle piirtyi pelin ajomaisemat ja laitteen omalla näytöllä näkyi numerotietoja pelin etenemisestä. TV-ruudulla näkyvää pelikuvaa ei myöskään kallistella samalla tavalla käännösten mukaisesti kuten iPadin omalla ruudulla tapahtuisi, joten pelikokemus on sikälikin mielekäs. Toki videosovittimien kautta voi katsella pelien lisäksi muitakin sisältöjä, ja Tekniikkaparkin testissä esimerkiksi nettiselaimen kuva ja verkosta streamattava 720p-video toistuivat moitteettomasti ulkoisella näytöllä ja videotykillä katseltaessa. Pienenä yksityiskohtana HDMI-adapteri sisältää mahdollisuuden kytkeä iPad2 yhtä aikaa myös laturiin, mutta VGA-sovittimen kanssa on pärjättävä laitteen omalla akulla, latausjohto kun ei yhtä aikaa laitteeseen sovi.

iPad2:n Camera Connection Kit eli kamerankytkentäpaketti sisältää USB-sovittimen sekä SD-kortinlukijan. Näiden avulla voi kätevästi siirtää digikameralla otettuja kuvia iPadiin katsottavaksi ja muokattavaksi, mutta videoiden kanssa tilanne ei ole yhtä helppo: koekamerana käytetyn Panasonic TZ10:n AVCHD Lite-videot eivät näkyneet lainkaan iPadille, vaikka samalle kortille otetut digikuvat olivat siirrettävissä moitteetta. Applen sivuston mukaan videotkin pitäisi olla mahdollista siirtää, mutta ilmeisesti tässä tapauksessa kyse oli formaatin yhteensopimattomuudesta.

Sovittimen kautta käyttöön saatava USB-liitäntä on sikäli mielenkiintoinen tuttavuus, että se mahdollistaa kameran kytkemisen lisäksi joidenkin muidenkin lisälaitteiden käyttämisen, vaikkei sitä virallisesti isoon ääneen mainostetakaan. Testissämme iPad 2 tunnisti esimerksi tavallisen USB-näppäimistön sekä USB-liitäntäisen Logitech-kuuloke/mikrofoniyhdistelmän.

Yhteenvetona tämä iPad 2:lle soveltuva sovitinkimara tekee juuri sen mitä luvataankin. Käytettävyys voisi varsinkin Camera Connection Kitin osalta olla parempikin, sillä suoraan iPadin pohjaliittimeen kytkettävät sovitinmöhkäleet ovat ikävästi tiellä laitetta käytettäessä. Ennemmin olisin toivonut näidenkin osalta pienen johdonpätkän päässä roikkuvia adaptereita, jolloin liittimiin vahingossa kohdistuva vääntökään ei olisi kovin suurta. Kaikesta huolimatta nämä sovittimet ovat aivan käypäisiä laajennuksia taulutietokoneen hankkineille, ja varsinkin videosovittimille voi löytyä paljonkin käyttöä niin yritysmaailmasta kuin viihdepuoleltakin.

Tällä kertaa tutustumme Nokian bisnespuhelinmalliston lippulaivaan eli Nokia E7:aan. Kyseessä on kosketusnäytöllä ja qwerty-näppäimistöllä varustettu Symbian^3-puhelin, jota voisi pitää eräänlaisena seuraajamallina huippusuosituille Nokia Communicator-kännyköille.

Ensituntuma E7:sta on vakuuttuneen positiivinen – puhelin on jämäkkää tekoa eivätkä kuoret natise. Kokoa ja painoa puhelimesta löytyy, mutta QWERTY-näppäimistö ja suuri näyttö luonnollisesti vaatii veronsa. Muihin näppiksellä varustettuihin puhelimiin nähden E7 on kuitenkin asiallisen kokoinen, eikä puhelimen kuljettaminen taskussa muodostu millään lailla ongelmaksi.

Neljätuumainen AMOLED-kosketusnäyttö on hyväkuvainen ja näyttävä, joskin välillä tuntuu siltä, että tarkkuutta ruudussa voisi olla hiukan enemmänkin. Kosketustuntuma on asiallinen ja näppäilyt menevät perille ilman takkuiluja. Vielä kosketusnäyttöäkin parempaa tuntumaa tarjoaa kuitenkin näytön alta paljastuva QWERTY-näppäimistö, josta löytyy suoraan niin ääkköset kuin nuolinäppäimetkin. Nokia E7:n näppäimistöllä on miellyttävää kirjoitella vaikkapa sähköpostiviestejä tai muistiinpanoja, sillä kyseessä on yksi parhaista tähän asti kokeilemistani kännykkänäppäimistöistä. Hyvin erottuvat näppäinmerkinnät ja onnistunut taustavalaistus kruunaavat kokonaisuuden.

Tästä voisivat muutkin valmistajat ottaa oppia: E7:ssa on selkeä ja tuntumaltaan laadukas näppäimistö, josta löytyy jopa skandimerkit ilman kikkailua.

E7:n viestiohjelmistot ovat pitkälti samansuuntaisia kuin aiemmin julkaistussa N8:ssakin – laitteesta löytyy ketjutettu keskustelunäkymä tekstiviesteille, sähköpostiohjelmisto sekä sosiaalisen median perustyökalut, joten näppäimistöä pääsee kyllä käyttämään monenmoisissa viestittely-yhteyksissä. Jokin viimeinen silaus näistäkin vielä puuttuu – graafiseen ilmeeseen toivoisi hiukan lisää havainnollisuutta, ja varsinkin sähköpostisovellus hyötyisi ruutupinta-alan tehokkaammasta täyttämisestä: suurehkolla fontilla näytettävät viestilistaukset näyttävät neljätuumaisella näytöllä jo hiukan kömpelöiltä. Asian kääntöpuolena on toki se, että tekstit näkee lukea kaikissa tilanteissa ilman suurempaa silmien siristelyä. Toiminnallisuuden puolelta katsottuna asiat ovat kohtuullisen hyvällä tolalla, sillä E7 pystyy avaamaan monia liitetiedostoformaatteja, kuten PDF:iä, JPG-kuvia sekä toimisto-ohjelmiston aktivoinnin jälkeen myös tekstiasiakirjoja ja muita toimistosovellusten tuotoksia. Laitteen tuntemien sähköpostilaatikoiden, kuten esimerkiksi Gmailin asennus sujui esimerkillisen sutjakasti, sillä puhelin osaa hakea näille automaattisesti oikeat asetukset. Eksoottisempien domainien kautta tulevat postit vaativat sen sijaan manuaalista asetusten syöttämistä.

Nettiselain kaipaisi kovasti päivitystä, mutta sellainen on viimeaikaisten huhujen perusteella luvassa muun käyttöjärjestelmäviilauksen yhteydessä. Nykytilassa Opera Mobilen lataaminen on suositeltavaa, sillä sen avustamana nettisurffailu käy kertaluokkaa ketterämmin.

Liitäntöjen puolella on luovuttu perinteikkäästä “Nokia” -latausliittimestä – nyt sekä sähkö että data kulkevat MicroUSB:tä pitkin. Lisäksi puhelimen päästä löytyy HDMI- sekä kuulokeliitännät.

Puhelimena Nokia E7 on vakuuttava tapaus. Ääni on miellyttävää molempiin suuntiin, eikä puheyhteyksissä havaittu koekäytön aikana minkäänlaista epävakautta tai muita poikkeavuuksia. Laitteisto on siis laaduksta ja ajatuksella koottua. Puhelintoiminnot ovat tuttua Nokiaa, joten aiemmin saman merkin Symbian-puhelimia käyttäneet löytävät suurimman osan toiminnoista sieltä samoilta tutuilta kulmilta, jossa ne ovat ennenkin olleet.

Symbian^3-käyttöjärjestelmästä on ehditty puhumaan niin Tekniikkaparkissa kuin muissakin medioissa jo aiemminkin, joten sen syvimpään olemukseen emme tässä suuremmalti uppoa. Lähinnä voisi todeta, että fyysisen näppäimistön istuttaminen kolmossympparin kaveriksi on onnistunut mutkattomasti. Kolme aloitusnäkymää ovat tervetulleita ja toimivia, mutta paljon on mukana myös turhaa menneisyyden painolastia – esimerkiksi käyvät vaikkapa melkoisen syheröiset WLAN-asetukset, joiden parissa voi hiukan erikoisemmassa verkkoympäristössä joutua kahlaamaan lukemattomien naksautusten syvyyteen oikeita asetuksia penkoessaan – tämä on tullut valitettavan tutuksi jo aiemmistakin Symbian-laitteista.

Multimediapuolella E7:n esitys jää hiukan vaisuksi N8:iin verrattaessa. Kamera on kahdeksasta megapikselistä huolimatta huomattavasti vaatimattomampi esitys ja esimerkiksi FM-lähettimen puutetta saattavat jotkut käyttäjät harmitella. Bisnespuhelimeksi nämäkin ominaisuudet taitavat kuitenkin olla riittävällä tasolla – kameralla saa kyllä napsittua hyvissa olosuhteissa komeasti kymppikuvakokoon tulostettavia tunnelmapaloja ja 720p-videokuvaus on aivan kelvollisen oloista niin videon kuin äänenkin kannalta. Musiikkisoitin on samannäköinen toteutus kuin muissakin Symbian^3-laitteissa – toimiva, joskaan ei mitenkään poikkeuksellinen toteutus.

Nokia E7 on mielenkiintoinen, joskin hiukan hämmentävä laite. Perusasiat on toteutettu hienosti, laitteisto ja työn jälki on korkealaatuista ja tavoitteet täyttyvät. Kuitenkin mielessä hiukan kaihertaa Symbian^3:n epävarma tulevaisuus ja toisaalta se, että Nokia N8-malli tarjoaa näppäimistöä lukuunottamatta lähestulkoon samoja ominaisuuksia reilusti halvemmalla hinnalla. Elisan julkaisemat myyntitilastot kuitenkin osoittavat, että Nokia E7 on lyönyt itsensä läpi yritysmarkkinoilla, ja tämä on koko lailla ymmärrettävää: E7 tarjoaa aiemmista kommunikaattoreista tutun ympäristön, tärkeimmät bisnesominaisuudet, täysiverisen navigoinnin ja kohtuudella viihdettäkin.

Tällä kertaa Tekniikkaparkin testissä on Logitech Alert-valvontakamerajärjestelmä. Perussettiin sisältyy yksi sisäkäyttöön tarkoitettu kamera, sähköverkon kautta kameran kuvaa siirtävät sovittimet sekä kameroiden hallintaan ja seurantaan käytettävä ohjelmisto. Järjestelmää voi laajentaa lisäkameroita hankkimalla – sisäkameran lisäksi saatavilla on myös hankalampia olosuhteita sietävä ulkokamera.

Juuri sähköverkon hyödyntäminen tekee Logitech Alertista mielenkiintoisen järjestelmän. Varsinkin asennusvaihe on kohtuullisen helppo suorittaa, kun kamerat eivät tarvitse ylimääräisiä kaapelivetoja ympäri asuntoa: käytännössä kameran voi kytkeä mihin tahansa sähköpistorasiaan ja vastaavasti kuvaa tietokoneelle välittävä sähköverkon ja ADSL-modeemin välinen sovitin kytketään sekin pistorasiaan. Jatkojohdot ovat myrkkyä datan liikkumiselle, ja käyttötestissäkin todettiin, että kameran verkkolaite on syytä kytkeä
suoraan pistorasiaan.

Sähköverkkoon kytkettävä sovitin välittää kameroiden kuvan tietokoneen ruudulle ilman ylimääräistä kaapeleiden virittelyä.

Piuhojen kytkemisen jälkeen valvontajärjestelmän pitäisi periaatteessa olla käyttövalmis. Ensimmäisiä valvontakuvia päästiinkin varsin nopeasti ihailemaan, mutta järjestelmän eri osien vaatimat ohjelmistopäivitykset olivat alkuvaiheessa hiukan työläitä – aina päivityksen jälkeen piti tallustella ympäri taloa nykimässä kameroiden ja verkkosovittimen piuhoja irti. Kun kaikki päivitykset ja asetukset oli saatu kuntoon, järjestelmä toimi vakaasti ja suoraviivaisesti. Kameroiden kuva välittyy selkeänä tietokoneen ruudulle ja yhteys pysyi pitkiäkin aikoja auki ilman häiriöitä.

Logitech Alertin kameroiden laatu on järkevällä tasolla. Sisäkameran optiikka on mukavan laajakulmainen, josta on hyötyä varsinkin pieniä tiloja valvottaessa. Myös hämäräkuvaus on kohtuullisen hyvätasoista, vaikkei pilkkopimeästä kuvaa saadakaan. Ulkokamera puolestaan pystyy pimeällä valaisemaan kuvattavaa aluetta infrapunalla, jolloin pimeästä saadaan terävää mustavalkokuvaa. Valoisalla kuva toki muuttuu värilliseksi. Molempien kameroiden mikrofonit ovat valvontakäyttöön riittäviä. Soundi on hiukan kohinainen, mutta herkkyyttä on kuitenkin kelvollisesti.

Logitech Alertin ohjelmiston avulla voi tarkkailla useammankin kameran kuvaa yhdellä silmäyksellä. Tässä kuvassa on valittuna neljän kameran tila, tosin vain kaksi kameraa on kytkettynä.

Ohjelmistopuolikin ansaitsee maininnan – Logitech Alertin PC-ohjelmistolla pystyy tarkkailemaan useiden kameroiden kuvaa yhtä aikaa sekä tarvittaessa myös katsomaan tietyn kameran kuvaa koko näytöllä. Myös liiketunnistimen aktivoimien tallenteiden katselu sujuu suht selkeän käyttöliittymän avulla. Kamerathan tallentavat kuvausalueella tapahtuvat liikkeet 2 gigan MicroSD-korteille, joista video- ja kuvamateriaaleja siirrellään tietokoneen levylle PC-ohjelmistoa käytettäessä. Mikäli tietokonetta ei verkossa näy, osaavat kamerat tallennella materiaaleja omaan muistiinsa niin kauan kunnes kortit täyttyvät. Myös etätarkkailu on mahdollista – käyttötestissä kokeiltiin selaimen kautta toimivaa tarkkailusovellusta, jolla pystyi seuraamaan kuvaa ja ääntä miltä tietokoneelta tahansa. Testin päätyttyä Logitech julkisti myös vastaavantyyppisen iPad-sovelluksen.

Logitech Alert on varsin viimeistellyn ja laadukkaan tuntuinen kokonaisuus, joka on vieläpä kohtuullisen helppo asentaakin. Helppouden kääntöpuolella on tietokoneen käyttötarve – järjestelmä nojautuu varsinkin valvontakuvien tallentamisessa ja katselussa niin paljon “isäntäkoneeseen”, että täysin ilman PC-tietokonetta tämä ratkaisu ei kunnolla toimi.

Logitech Alert on varteenotettava ratkaisu, mikäli kaipaa kotiin tietokoneohjattua valvontakamerajärjestelmää. Kuvan ja äänen laatu on hyvä, käytettävyys miellyttävästi kohdallaan ja ohjelmistokin toimii päivitysten vaatimaa töpselirumbaa lukuun ottamatta fiksusti.

Valmistajan nettisivut: http://www.logitech.com/en-us/alert/digital-video-security-system