Päivitys Windows Vistasta Windows 7:aan tapahtui HP-merkkisessä testilaitteessa tietokoneen valmistajan toimittamalla päivityslevyllä. Päivityksen kimppuun päästiin vasta muutama viikko virallisen julkaisun jälkeen, sillä HP valmisti asennuslevyistä omat räätälöidyt versionsa, jotka kuriiri kiikutti ovelle asti. Periaatteessa päivitysprosessin pitäisi olla varsin yksinkertainen, mutta käytännössä tempaus vaati monenmoista pientä säätämistä, kuten esimerkiksi yhteensopimattomien ajurien ja ohjelmistojen poistamista ja uudelleenasentamista sekä tietojen varmuuskopioimista. Vistasta seiskaan päivittäessä saa varata puuhaan useampia tunteja aikaa, mikäli homman haluaa tehdä huolellisesti ja vanhaa dataa menettämättä.

Päivityksen jälkeen oli aika alkaa tutustua uuteen järjestelmään. Windows 7 on käyttäjän kannalta merkittävänoloinen hyppäys eteenpäin paristakin syystä: ensinnäkin, käyttöjärjestelmästä on korjattu monia Vistaan kuuluneita typeryyksiä ja toisekseen, tästä Windowsista ei enää löydy perinteistä tehtäväpalkkia, vaan käyttäjän on totuteltava seiskan uuteen versioon. Mitä tuohon tehtäväpalkkiin tulee, niin syvemmältä asetuksia tonkiessa löytyy kyllä sellainen vaihtoehto, joka muuttaa palkin vähän lähemmäksi vanhaa tyyliä, mutta täysin vanhankaltaiseksi sitä ei saa enää millään. Aluksi tämä muutos aiheutti harmistuksen murahduksia, sillä onhan tuohon vanhaan toteutukseen totuteltu jo Windows 95:n ajoista lähtien, mutta pidemmän päälle uudistuksen kanssa oppii elämään kitkatta ja seiskan tehtäväpalkki alkaa vaikuttaa jopa ketterältä ratkaisulta.

Joitakin muitakin pikkumuutoksia on Windowsin ulkoasuun ja käyttölogiikkaan tullut, mutta muutokset eivät ole menneet överiksi – niin XP- kuin Vista-käyttäjäkin pärjää Seiskan kanssa ongelmitta. Mitenkään erityisen näyttäväksi ei Windowsia voi vieläkään kehua, mutta kyllä käyttöliittymä on nyt jo vähän hiotumman oloinen kuin vaikkapa XP-aikoina.

Myös Windowsin konepellin alla on tehty joitakin positiivisia muutoksia, sillä käyttöjärjestelmäuutuus vaikuttaa päivästä toiseen kohtuullisen rivakalta ja vakaalta. Muutamien viikkojen koekäytön aikana Windows 7 ei ole ehtinyt kaatua kunnolla vielä kertaakaan, vaikka käyttöjärjestelmän keskeinen osa explorer.exe onkin jumiutunut pariin otteeseen – onneksi jumiutumisista on selvitty osion automaattisella uudelleenlatauksella ilman kokonaista tietokoneen uudelleenkäynnistystä. Ohjelmistojen yhteensopivuus on nykyään varsin hyvällä tolalla, sillä ainoa näkyvästi vastaan räpiköinyt peruskäyttäjän ohjelmisto on VLC Media Player, jolla oli ongelmia videokuvan skaalauksen kanssa. Tämä ongelma pitäisi kuitenkin korjautua VLC:n uusimpaan versioon päivittämällä.

Siellä sun täällä on jo kyllästymiseen asti toisteltu, että Windows 7 on sitä, mitä jo Vistan olisi pitänyt olla. Tässä asiassa on helppoa olla samaa mieltä, sillä seiska todellakin tuntuu toimivan vakaasti ja päällisin puolin loogisesti. Vielä jonkin aikaa kauppojen hyllyillä saattaa olla kolmellakin eri Windows-sukupolvella varustettuja koneita – miniläppäreissä XP, poistomalleissa Vista ja uutuusmalleissa Seiska. Miniläppäreissä XP:kin saattaa vielä puolustaa paikkaansa, mutta Vista-koneet kannattaa jättää suosiolla hyllyyn ja valita Windows 7:n sisältävä malli, sen verran paremmin ja mukavammin uutuuskäyttis toimii.

Välillä näytti jo siltä, että Windows on menossa suorinta tietä metsään ja kilpailijat kiilaavat molemmin puolin ohi, mutta Windows 7 tekee yllättävän onnistuneen korjausliikkeen ja asettaa samalla napakan haasteen asemiaan viime aikoina parannelleille OS X- ja Linux-käyttöjärjestelmille. Käyttöjärjestelmämarkkinoiden seuraava koitos taitaakin olla edessä keväällä 2010, kun Ubuntu julkaisee seuraavan merkittävästi päivittyvän versionsa – Linux-leiristäkin on silloin odotettavissa mielenkiintoinen ja raudanluja uutuus. Oli miten oli, Windows 7 tarjoaa nykykuosissaan varteenotettavan ja tutunoloisen vaihtoehdon tavalliselle kuluttajalle.

Ensivaikutelma Windows 7:sta on vanhaan XP:hen tottuneen silmissä hiukan sekava – alareunan tehtäväpalkki on aivan erilainen kuin ennen, ja viimeistään nyt pitäisi alkaa totuttelemaan myös uudenlaiseen Käynnistä-valikkoon. Käynnissä olevat ohjelmat ilmestyvät tehtäväpalkkiin pelkkinä suurina kuvakkeina ja ikkunan otsikkoteksti ilmestyy näkyville vasta hiiren ollessa kuvakkeen päällä. Onneksi sentään pienennä, suurenna ja sulje -painikkeet ikkunoiden oikeassa ylänurkassa toimivat tutulla tavalla.

Myös ohjelmistovalikoimassa on tapahtunut uudistuksia. Esimerkiksi wanha tuttu Paint on muuttanut ulkoasuaan totaalisesti – ehkäpä tässä haetaan yhtenäistä tyyliä uudempien Office-sovellusten kanssa. Käytännössä kaikki tutut ohjelmat – kuten ääninauhuri, WordPad, laskin ja jopa pasianssi – ovat käyneet läpi totaalisen kasvojenkohotuksen muun käyttöjärjestelmän mukana. Totuttelemista uuteen on siis edessä, mutta onpahan ainakin ulkoasun yhtenäisyys kunnossa läpi koko käyttöjärjestelmän.

Windows 7 vaikuttaa ensikokemusten perusteella varsin ripeätoimiselta ja moderninnäköiseltä käyttöjärjestelmältä. Epäilemättä Microsoft on myös saanut aikaiseksi parannuksia tietoturvapuolelle, joten siinäkin mielessä kehitysaskelia on havaittavissa. Rankan uusiutumisen seurauksena on toisaalta osittain menetetty eräs Windowsin tärkeimmistä kilpailuvalteista: tuttu ja turvallinen käyttöliittymä. Vanhempiin Windowseihin tottuneet joutuvat väistämättä opettelemaan uusia toimintatapoja ja uudenlaisten ohjelmistojen käyttöä, mikä ei välttämättä ole kaikille käyttäjille mieluisaa puuhaa.

On aika hankalaa ennustaa Windows 7:n tulevaisuutta tässä vaiheessa. Seiskan myynti saattaa takerrella samasta syystä kuin Vistankin – vanha Windows XP on edelleen riittävän hyvä useimmille käyttäjille. Toisena uhkakuvana ilmassa leijuu myös Linux: jos kerran käyttäjä joutuu joka tapauksessa opettelemaan uusille tavoille, Linuxiin vaihtaminen saattaa olla houkutteleva vaihtoehto. Aiemmin Tekniikkaparkissa esitelty Ubuntu 9.04 heittääkin tässä tilanteessa ilmaan kovan haasteen – Ubuntu alkaa olla jo kovastikin työpöytäkelpoinen käyttöjärjestelmä. Kortin kääntöpuolella on kuitenkin se fakta, että Windows kehittyy koko ajan siinä missä kilpailijansakin – eräs kaverini totesi Windows 7RC:stä, että seiskaversio on nyt sellainen, mikä jo Vistan olisi pitänyt olla. Hyvä pointti.

Tekniikkaparkin pikakokeen perusteella Windows 7 on lupaavanoloinen ja ripeästi toimiva käyttöjärjestelmä, joka sopii niin kotiin kuin työhönkin. Windows 7:lla on puolellaan myös Windowsin pitkät perinteet viihdepuolella – mitä todennäköisimmin valtaosa PC-peleistä julkaistaan jatkossakin Windowsille ja nimenomaan Win7-yhteensopivina. Tekniikkaparkki jääkin mielenkiinnolla odottamaan lokakuussa tapahtuvaa virallista julkaisua ja sen jälkeisiä tapahtumia.

Yleisesti ottaen linux-käyttöjärjestelmät ovat herättäneet laajaltikin kiinnostusta, mutta käytännön toimet käyttöjärjestelmän vaihtamiseksi ovat monilta jääneet tekemättä. Eräs tämän hetken puhutuimmista ja suosituimmista linuxeista on Ubuntu. Testaamme nyt Tekniikkaparkissa Ubuntu-jakelun tuoreimman 9.04-version ja tarkistamme, onko siinä jo aineksia keskivertokäyttäjän työpöydälle.

Asennettu muutamalla klikkauksella

Vanha linux-myytti väittää, että käyttöjärjestelmän asennus olisi tolkuttoman hankala operaatio. Viimeistään tässä vaiheessa voi unohtaa tällaiset väitteet, sillä Ubuntun asennus on hyvinkin suoraviivainen ja selkeä operaatio – käynnistetään tietokone asennus-CD:ltä, käynnistetään asennus, vastataan muutamaan helppoon ja suomenkieliseen (usein jo oletuksena oikein olevaan) kysymykseen ja annetaan koneen raksutella puolisen tuntia. Jos asennus ei kuulosta hyvältä idealta, voi käyttöjärjestelmää toki kokeilla myös suoraan CD:ltä käynnistettävänä, eikä tietokoneelle tehdä tällöin mitään muutoksia.

Linuxista on tehty useitakin kevytversioita (esimerkiksi DSL), jotka toimivat vauhdikkaasti vanhallakin koneella, mutta Ubuntu 9.04 vaatii käyttöönsä kohtuullisen tuoretta rautaa ollakseen parhaimmillaan. Suutaviivoiksi voisi todeta, että edellistä 8.10-versiota kokeiltiin Tekniikkaparkin toimituksessa ihan vaan kokeilunhalun vuoksi 500MHz Pentium3-koneella, jossa Ubuntu kyllä käynnistyi ja netin selailukin onnistui jotenkuten, mutta ohjelmat käynnistyivät poskettoman hitaasti. Testaajan arvion mukaan vähintään AthlonXP- tai Pentium4-prosessori siis takaa mukavan meiningin, vanhemmalle konekannalle kannattaa etsiä kevyempi linux-versio.

Testilaitteena käytetty muutaman vuoden vanha 2,8 GHz Pentium4-prosessorilla ja 512 Mt:n keskusmuistilla varustettu pöytämallin PC-tietokone kelpasi mainiosti Ubuntu-käyttöön – vaikka lisämuisti ei olisi pahitteeksi ja P4-prosessorikin alkaa olla jo auttamattomasti vanhaa tekniikkaa, niin siitä huolimatta peruskäyttö sujuu kokoonpanolla takkuilematta. Myös kaikki koneen komponentit näytönohjainta ja äänikorttia myöten tunnistuivat automaattisesti asennuksen yhteydessä, eikä koneeseen tarvinnut erikseen asentaa tai päivittää mitään ajureita.

Vaivatonta käyttöä ja ylläpitoa

Kun asennustoimet on tehty, voi arkikäyttö alkaa. Ubuntu 9.04 ei jätä jälkeensä juuri mitään säädettävää, vaan käytön voi aloittaa samalta istumalta. Ubuntu 9.04 on perustoimintojensa osalta lähes kokonaan suomenkielinen, joten kielimuurikaan ei pääse häiritsemään. Jos jotain ohjelmistoja jäi koneelta puuttumaan, voi niitä asentaa Synaptic-paketinhallintatyökalulla. Tämä hienolta kuulostava nimi kätkee alleen yksinkertaisesti apuohjelman, jolla voi selata tarjolla olevia linux-ohjelmia ja asentaa haluamansa ohjelmat parilla hiiren klikkauksella. Jos esimerkiksi haluat käyttää Mozilla Thunderbird-sähköpostiohjelmaa, asennus tapahtuu kirjoittamalla hakuruutuun “thunderbird”, klikkaamalla ohjelman kohdalla “Merkitse asennettavaksi” ja lopuksi kuitataan aikomukset “Toteuta” -napin klikkauksella. Siinä se. Hetken odottelun jälkeen päävalikosta löytyykin jo kaivattu ohjelmisto.

Synapticilla uusien ohjelmien asentaminen sujuu hämmästyttävän nopeasti.

Ubuntu 9.04:n käyttöliittymä muistuttaa oletusasetuksissaan hyvinkin paljon Windowsia, joten oppimiskynnys ei siltä osin ole korkealla. Monet Windowsista tutut ilmaisohjelmat toimivat haluttaessa myös Ubuntussa – useimmista on julkaistu oma versionsa Linuxia varten, ja monet muut Windows-sovellukset toimivat käyttökelpoisesti myös linuxin alaisuudessa Wine-ohjelmiston avustuksella. Maininnan arvoisia tuttavuuksia ovat esimerkiksi OpenOffice, Mozilla Firefox & Thunderbird, Skype, Picasa ja Spotify.

Toki Ubuntusta löytyy joitakin puutteita ja ongelmiakin. Yleisin este Linuxiin vaihtamiselle on se, että jotain tiettyä Windowsissa käytettyä ja päivittäin tarvittavaa ohjelmaa ei saada kunnolla toimimaan linuxin alaisuudessa tai jollekin tietylle oheislaitteelle ei mistään löydy linux-ajuria. Mikäli tietokoneellaan haluaa tehdä muutakin kuin perustason surffailua, musiikin kuuntelua ja tekstinkäsittelyä, on edelleen syytä varautua myös pienimuotoiseen asetusten viilaamiseen ja ohjeiden lukemiseen. Ylitsepääsemättömät ongelmat ovat kuitenkin harvinaisia, sillä nimenomaan Ubuntulle löytyy netistä kasapäin tukea, apua ja keskustelufoorumeita, joista voi etsiä vastausta esille tulleisiin ongelmiin. Suomeksikin apua on tarjolla jonkin verran, mutta englantia osaaville löytyy ratkaisu lähes mihin tahansa pulmaan, kun vaan asettelee Googleen sopivan hakusanan.

Ilmaista hupia kokeilunhaluisille

Ubuntu 9.04-käyttöjärjestelmä tarjoaa ilmaisen ja vakaan alustan myös kotikäyttäjälle. Kun asetukset on saatu kerran kohdalleen ja oheislaitteet on asennettu, Ubuntu vaikuttaa varsin huoltovapaalta ja varmatoimiselta. Nimenomaan huoltovapaus ja Windowsia parempi tietoturva saattavatkin olla tärkeimpiä syitä Ubuntun asentamista harkittaessa.

Ubuntu 9.04:n kokeileminen on ilmaista eikä sitä varten edes tarvitse asentaa koneelleen mitään ylimääräistä – käyttöjärjestelmä toimii tarvittaessa suoraan CD-levyltä. Suosittelen jokaista vähänkin asiasta kiinnostunutta hankkimaan itselleen tuoreen Ubuntu-asennuslevyn ja testaamaan järjestelmää ihan itse. Helpoin tapa hankkia asennuslevy on imuroida se Ubuntun verkkosivuilta ja polttaa se itse CD:lle.

Linux on kypsynyt koko ajan valmiimmaksi käyttöjärjestelmäksi ja Ubuntu 9.04 on jo ilahduttavan viimeistelty ja tyylikäs kokonaisuus. Aktiivisen tietokonepelaajan käyttöön Linux ei vieläkään kunnolla sovi, mutta hyötykäyttöä painottaville käyttäjille Ubuntu on erittäin varteenotettava vaihtoehto. Nettisurffailu on vaivatonta, OpenOffice hoitaa kaikki tekstinkäsittely- ja taulukkolaskentatyöt, musiikki soi pontevasti ja joutohetket kuluvat vaikkapa pasianssin tai tetriksen parissa – kyllä keskivertokäyttäjä voi jo ihan vakavasti harkita Ubuntu Linuxia työpöydälleen.

Ubuntu 9.04
Verkkosivut: http://www.ubuntu-fi.org/
Hinta: ilmainen

Plussaa:
+ helppo koekäyttää ja asentaa
+ kevyehkö käyttöjärjestelmä, toimii myös muutaman vuoden ikäisillä koneilla
+ runsas ohjelmistovalikoima vakiona ja uusien ohjelmien asennus helppoa

Miinusta:
- joidenkin eksoottisten oheislaitteiden toimivuus saattaa olla puutteellista
- syvemmälle menevät säädöt vaativat hiukan perehtymistä ja ohjeiden etsimistä