Päivitys Windows Vistasta Windows 7:aan tapahtui HP-merkkisessä testilaitteessa tietokoneen valmistajan toimittamalla päivityslevyllä. Päivityksen kimppuun päästiin vasta muutama viikko virallisen julkaisun jälkeen, sillä HP valmisti asennuslevyistä omat räätälöidyt versionsa, jotka kuriiri kiikutti ovelle asti. Periaatteessa päivitysprosessin pitäisi olla varsin yksinkertainen, mutta käytännössä tempaus vaati monenmoista pientä säätämistä, kuten esimerkiksi yhteensopimattomien ajurien ja ohjelmistojen poistamista ja uudelleenasentamista sekä tietojen varmuuskopioimista. Vistasta seiskaan päivittäessä saa varata puuhaan useampia tunteja aikaa, mikäli homman haluaa tehdä huolellisesti ja vanhaa dataa menettämättä.

Päivityksen jälkeen oli aika alkaa tutustua uuteen järjestelmään. Windows 7 on käyttäjän kannalta merkittävänoloinen hyppäys eteenpäin paristakin syystä: ensinnäkin, käyttöjärjestelmästä on korjattu monia Vistaan kuuluneita typeryyksiä ja toisekseen, tästä Windowsista ei enää löydy perinteistä tehtäväpalkkia, vaan käyttäjän on totuteltava seiskan uuteen versioon. Mitä tuohon tehtäväpalkkiin tulee, niin syvemmältä asetuksia tonkiessa löytyy kyllä sellainen vaihtoehto, joka muuttaa palkin vähän lähemmäksi vanhaa tyyliä, mutta täysin vanhankaltaiseksi sitä ei saa enää millään. Aluksi tämä muutos aiheutti harmistuksen murahduksia, sillä onhan tuohon vanhaan toteutukseen totuteltu jo Windows 95:n ajoista lähtien, mutta pidemmän päälle uudistuksen kanssa oppii elämään kitkatta ja seiskan tehtäväpalkki alkaa vaikuttaa jopa ketterältä ratkaisulta.

Joitakin muitakin pikkumuutoksia on Windowsin ulkoasuun ja käyttölogiikkaan tullut, mutta muutokset eivät ole menneet överiksi – niin XP- kuin Vista-käyttäjäkin pärjää Seiskan kanssa ongelmitta. Mitenkään erityisen näyttäväksi ei Windowsia voi vieläkään kehua, mutta kyllä käyttöliittymä on nyt jo vähän hiotumman oloinen kuin vaikkapa XP-aikoina.

Myös Windowsin konepellin alla on tehty joitakin positiivisia muutoksia, sillä käyttöjärjestelmäuutuus vaikuttaa päivästä toiseen kohtuullisen rivakalta ja vakaalta. Muutamien viikkojen koekäytön aikana Windows 7 ei ole ehtinyt kaatua kunnolla vielä kertaakaan, vaikka käyttöjärjestelmän keskeinen osa explorer.exe onkin jumiutunut pariin otteeseen – onneksi jumiutumisista on selvitty osion automaattisella uudelleenlatauksella ilman kokonaista tietokoneen uudelleenkäynnistystä. Ohjelmistojen yhteensopivuus on nykyään varsin hyvällä tolalla, sillä ainoa näkyvästi vastaan räpiköinyt peruskäyttäjän ohjelmisto on VLC Media Player, jolla oli ongelmia videokuvan skaalauksen kanssa. Tämä ongelma pitäisi kuitenkin korjautua VLC:n uusimpaan versioon päivittämällä.

Siellä sun täällä on jo kyllästymiseen asti toisteltu, että Windows 7 on sitä, mitä jo Vistan olisi pitänyt olla. Tässä asiassa on helppoa olla samaa mieltä, sillä seiska todellakin tuntuu toimivan vakaasti ja päällisin puolin loogisesti. Vielä jonkin aikaa kauppojen hyllyillä saattaa olla kolmellakin eri Windows-sukupolvella varustettuja koneita – miniläppäreissä XP, poistomalleissa Vista ja uutuusmalleissa Seiska. Miniläppäreissä XP:kin saattaa vielä puolustaa paikkaansa, mutta Vista-koneet kannattaa jättää suosiolla hyllyyn ja valita Windows 7:n sisältävä malli, sen verran paremmin ja mukavammin uutuuskäyttis toimii.

Välillä näytti jo siltä, että Windows on menossa suorinta tietä metsään ja kilpailijat kiilaavat molemmin puolin ohi, mutta Windows 7 tekee yllättävän onnistuneen korjausliikkeen ja asettaa samalla napakan haasteen asemiaan viime aikoina parannelleille OS X- ja Linux-käyttöjärjestelmille. Käyttöjärjestelmämarkkinoiden seuraava koitos taitaakin olla edessä keväällä 2010, kun Ubuntu julkaisee seuraavan merkittävästi päivittyvän versionsa – Linux-leiristäkin on silloin odotettavissa mielenkiintoinen ja raudanluja uutuus. Oli miten oli, Windows 7 tarjoaa nykykuosissaan varteenotettavan ja tutunoloisen vaihtoehdon tavalliselle kuluttajalle.

Teknisiä ratkaisuja tutkittaessa tuntuu, että lähestulkoon kaikki markkinoilla olevat miniläppärit matkivat toisiaan, eikä tämä Packard Bell ole myöskään poikkeus – rautapuolelta löytyy Intel Atom N270-prosessori, 1 Gt keskusmuistia sekä 160 Gt kovalevy. Näillä eväillä Windows XP Home onneksi toimii aivan kelvollisesti, mutta pelikoneeksi tällaisesta Atom-koneesta ei oikein ole. Hiukan yllättäen läppärin ohjelmistovarustukseen kuului Windowsin ja virusturvan kokeilulisenssin lisäksi myös Adobe Photoshop Elements 6 -kuvankäsittelyohjelmisto, joka on varsinkin digikuvia näpsivälle käyttäjälle erittäin mieluisa kaupanpäällinen. Sisäänrakennettu 3G-modeemi koneesta valitettavasti puuttuu, mutta onneksi sentään WLAN-yhteydet toimivat koneella ilman lisälaitteita.

Packard Bell Dot S on rakenteeltaan tukevanoloinen, vaikkakin muovinen miniläppäri. Koneen fyysisen koon määrittelee lähinnä kymppituumainen näyttö, joten tämä tietokone sujahtaa näppärästi reppuun tai laukkuun mukaan. Kirkkaassa auringonvalossa kiiltäväpintainen näyttö saattaa olla hankala lukea, mutta normaalivalaistuksessa kuva on kirkas ja laadultaan kelvollinen. Näppäimistö ja hiiren virkaa toimittava kosketuslevy hoitavat myös tonttinsa asiallisesti – näppis voisi toki olla hiukan isompi ja tunnokkaampi, mutta tällaisenaankin sen kanssa tulee toimeen. Jotain moitteitakin laite saa osakseen, ja suurin osa niistä liittyy tavalla tai toisella sähköön ja sen säilömiseen: mittavia akkutestejä ei laitteelle voitu tehdä, mutta karkean arvion mukaan laitteen akkukesto on pienen kolmikennoakun takia vaatimatonta 2,5 tunnin luokkaa. Kun akkua pitää latailla tämän tästä, soisi laturin olevan niin pienikokoinen ja näppärä kuin mahdollista, mutta ei. Verkkolaite on kahteen osaan pätkittävä johto, jonka puolivälissä on kookas “muuntajamöhkylä”, jonka mukana kanniskelu ei ole läheskään yhtä eleganttia puuhaa kuin vaikkapa eeePC:n kevyehkön laturin tapauksessa. Tarkkasilmäiset saattavat myös kiinnittää huomiota Dot S:n kannen kiiltävään mustaan pintaan, joka täyttyy jo lyhyen käsittelyn jälkeen sormenjäljistä.

Dot S:n kaikki liitännät löytyvät laitteen kyljistä. Vasemmalla reunalla ovat VGA-näyttöliitäntä, yksi USB, mikrofoni- ja kuulokeliitännät sekä kuvan ulkopuolelle jäänyt RJ45-verkkoliitin. Oikeassa kyljessä on virtaliitäntä, kaksi USBia sekä SD-korttipaikka.

Multimediatoiminnot ovat hintaan nähden hyvällä mallilla. Laitteen sisäänrakennetut kaiuttimet ja mikrofoni ovat molemmat aivan hyväksyttävänlaatuisia esimerkiksi Skype-puheluiden soittelemiseen ja näytön yläreunaan sijoitettu webbikamerakaan ajaa sekin asiansa, vaikka himmeästi valaistuissa tiloissa kameran kohina alkaakin kasvaa näkyvästi. Kuulokekuuntelun perusteella Packard Bellin Realtek-pohjainen äänipiiri on myös asiallisen laatuinen, eikä kuulokelähdöstä erotu mitään ylimääräisiä kohinoita tai häiriöitä.

Pienistä kauneusvirheistään huolimatta Packard Bell Dot S on kätevä ja käyttökelpoinen miniläppäri hintatietoiselle kuluttajalle. Peruskäyttäjä pärjää tämän koneen tehoilla aivan mainiosti ja kannettavuuskin on mukavalla tasolla. Jos nykymittapuun mukaan heikko akkukesto, kiiltäväpintainen näyttö ja 3G:n puuttuminen eivät haittaa, Dot S sopii mainiosti esimerkiksi liikkuvan käyttäjän reissukoneeksi tai ahkeran digikuvaajan kuvavarastoksi – 160 gigatavun kovalevylle kun pystyy tyhjentämään kameran muistikortin monta kertaa saman reissun aikana. Loppuyhteenvetona todettakoon, että Packard Bell Dot S tarjoaa yllättävän paljon vastinetta 222 euron hinnalleen.

Ensivaikutelma Windows 7:sta on vanhaan XP:hen tottuneen silmissä hiukan sekava – alareunan tehtäväpalkki on aivan erilainen kuin ennen, ja viimeistään nyt pitäisi alkaa totuttelemaan myös uudenlaiseen Käynnistä-valikkoon. Käynnissä olevat ohjelmat ilmestyvät tehtäväpalkkiin pelkkinä suurina kuvakkeina ja ikkunan otsikkoteksti ilmestyy näkyville vasta hiiren ollessa kuvakkeen päällä. Onneksi sentään pienennä, suurenna ja sulje -painikkeet ikkunoiden oikeassa ylänurkassa toimivat tutulla tavalla.

Myös ohjelmistovalikoimassa on tapahtunut uudistuksia. Esimerkiksi wanha tuttu Paint on muuttanut ulkoasuaan totaalisesti – ehkäpä tässä haetaan yhtenäistä tyyliä uudempien Office-sovellusten kanssa. Käytännössä kaikki tutut ohjelmat – kuten ääninauhuri, WordPad, laskin ja jopa pasianssi – ovat käyneet läpi totaalisen kasvojenkohotuksen muun käyttöjärjestelmän mukana. Totuttelemista uuteen on siis edessä, mutta onpahan ainakin ulkoasun yhtenäisyys kunnossa läpi koko käyttöjärjestelmän.

Windows 7 vaikuttaa ensikokemusten perusteella varsin ripeätoimiselta ja moderninnäköiseltä käyttöjärjestelmältä. Epäilemättä Microsoft on myös saanut aikaiseksi parannuksia tietoturvapuolelle, joten siinäkin mielessä kehitysaskelia on havaittavissa. Rankan uusiutumisen seurauksena on toisaalta osittain menetetty eräs Windowsin tärkeimmistä kilpailuvalteista: tuttu ja turvallinen käyttöliittymä. Vanhempiin Windowseihin tottuneet joutuvat väistämättä opettelemaan uusia toimintatapoja ja uudenlaisten ohjelmistojen käyttöä, mikä ei välttämättä ole kaikille käyttäjille mieluisaa puuhaa.

On aika hankalaa ennustaa Windows 7:n tulevaisuutta tässä vaiheessa. Seiskan myynti saattaa takerrella samasta syystä kuin Vistankin – vanha Windows XP on edelleen riittävän hyvä useimmille käyttäjille. Toisena uhkakuvana ilmassa leijuu myös Linux: jos kerran käyttäjä joutuu joka tapauksessa opettelemaan uusille tavoille, Linuxiin vaihtaminen saattaa olla houkutteleva vaihtoehto. Aiemmin Tekniikkaparkissa esitelty Ubuntu 9.04 heittääkin tässä tilanteessa ilmaan kovan haasteen – Ubuntu alkaa olla jo kovastikin työpöytäkelpoinen käyttöjärjestelmä. Kortin kääntöpuolella on kuitenkin se fakta, että Windows kehittyy koko ajan siinä missä kilpailijansakin – eräs kaverini totesi Windows 7RC:stä, että seiskaversio on nyt sellainen, mikä jo Vistan olisi pitänyt olla. Hyvä pointti.

Tekniikkaparkin pikakokeen perusteella Windows 7 on lupaavanoloinen ja ripeästi toimiva käyttöjärjestelmä, joka sopii niin kotiin kuin työhönkin. Windows 7:lla on puolellaan myös Windowsin pitkät perinteet viihdepuolella – mitä todennäköisimmin valtaosa PC-peleistä julkaistaan jatkossakin Windowsille ja nimenomaan Win7-yhteensopivina. Tekniikkaparkki jääkin mielenkiinnolla odottamaan lokakuussa tapahtuvaa virallista julkaisua ja sen jälkeisiä tapahtumia.

Samsung NC10 on tuntuvasti suurempi laite kuin miniläppäribuumin aloittanut Asus EeePC 701. Parhaiten kokoero näkyy 10,2″ näytössä – nyt suurin osa nettisivuista mahtuu jo ruudulle ilman ruudun sivusuuntaista vierittelyä. Ulkomittojen ansiosta myös näppäimistö on miellyttävän kookas ja tunnokas, ja kirjoittaminen sujuu NC10:llä ilman tuskailuja. Hiiren virkaa hoitava kosketuslevy on sen sijaan jäänyt paitsioon: levy on aivan liian pieni, ja käyttökelpoista tilaa vielä entisestään rokottaa oikean reunan “vieritysalue” – kerta toisensa jälkeen huomaa sormen ajautuvan kosketuslevyltä muovikuoren puolelle ja kursori pysähtelee tällöin keskelle ruutua. Tämä läppäri suorastaan huutaa seurakseen kunnollista irtohiirtä, mutta onneksi sellaisen kytkeminen käy USB-porttin kautta kitkattomasti.

Kestää, kestää ja kestää…

NC10 ansaitsee erityismaininnan akunkestostaan, sillä tämä pikku läppäri jaksaa maltillisessa käytössä palvella lähes kokonaisen työpäivän ajan ilman lataustaukoja. Käyttömukavuus kasvaa merkittävästi, kun konetta ei tarvitse pidellä tämän tästä latausjohdon päässä, ja töitä (tai huvia) voi jatkaa sujuvasti myös vaikkapa bussimatkalla tai puistonpenkillä.

Oikeasta kyljestä löytyy tärkeitä liitäntöjä: kuuloke- ja mikrofoniliittimet, USB ja VGA-liitin ulkoiselle näytölle. Koneen toisella puolella sijaitsevat RJ45-verkkoliitin, 2 USB:ia ja sähkönsyöttö.

Suorituskykynsä puolesta Samsung NC10 edustaa miniläppäreiden vakaata perustasoa – gigan keskusmuisti riittää hyvin Windows XP:n käyttämiseen ja kovalevylläkin on tarpeeksi tilaa reissukäyttöä varten. Kaikki normaali toimistokäyttö ja nettisurffailu sujuu täysin ongelmitta, ja koneella voi tehdä jopa kevyttä äänen- ja kuvankäsittelyä, vaikkei näyttö ja kaiuttimet huipputasoa olekaan. Pelikoneeksi tästä miniläppäristä ei luonnollisestikaan ole – vähänkin uudemmat pelit hyytyvät heti kättelyssä vaatimattoman 3D-suorituskyvyn takia. Kokeilin kaikesta huolimatta vuonna 2006 julkaistun Flatout 2-pelin demoa NC10:llä, ja tulokset olivat odotusten mukaisia: peli kyllä käynnistyy, mutta grafiikka-asetukset pitää säätää aivan minimiin, jotta ruutu päivittyisi riittävän nopeasti. Pasianssi ja monet muutkin pikkupelit sen sijaan pyörivät tälläkin koneella kitkatta, joten pelihetkiä kaipaavien reissaajien kannattaa ennemmin panostaa niihin.

Nykyläppärin perusvarusteisiin kuuluvat Bluetooth- ja WLAN-yhteydet ovat toki mukana. Paremmin varustellusta rinnakkaismallista löytyy myös integroitu 3G-modeemi, joka onkin erittäin kätevä lisävaruste: silloin nettiyhteys onnistuu omalla 3G-liittymällä ympäri Suomea paikasta riippumatta – toki nopeus vaihtelee rajusti käytettävän matkapuhelinverkon mukaan.

Hyötykäyttäjän reissukone

Samsung NC10 on näppärä ja ajatuksella koottu miniläppäri, joka sopii varsinkin hyötykäyttöön ja nettihupailuun – tätä painotusta tukee erityisesti miellyttävän laadukas näppäimistö ja pitkä akkukesto.  Viihdepuolelta löytyy esimerkiksi nettikamera, pienet kaiuttimet ja mikrofoni, mutta mikään näistä varusteista ei ole erityisen hyvälaatuinen – ajavat kyllä asiansa satunnaisessa käytössä, mutta parempilaatuiset lisävarusteet ovat tarpeen, jos näille toiminnoille on enemmän käyttöä.

Tämä tasapainoinen kokonaisuus herättää kuitenkin koneen hankintaa harkittaessa muutamia perustavanlaatuisia kysymyksiä: pitäisikö hankkia vieläkin pienempi miniläppäri, vai kannattaisiko kuitenkin ostaa normaali 15″ näytöllä varustettu läppäri? NC10 putoaa tavallaan näiden kahden laiteryhmän väliin – se ei ole ihan yhtä kevyt ja pienikokoinen kuin pienimmät miniläppärit, ja hintakin on noussut ensimmäisen sukupolven miniläppäreiden 200-300 euron hintatasosta jo yli viiteensataan euroon.  Toisaalta täyskokoisten ja suorituskyvyltään jämerämpien kannettavien hinnat ovat laskeneet selvästi: “isoja läppäreitä” myydään  parhaimmillaan jo alle 500 eurolla, joten ennen läppärin hankintaa on syytä puntaroida omia läppäritarpeita tarkasti.

Kenelle Samsung NC10 sitten sopii? Valinta osuu luontevasti NC10:iin, mikäli tiedossa on paljon kirjoittamista ja nettisurffailua sähköpistorasioiden ulottumattomissa. Samsungissa on potentiaalia myös monikäyttöiseksi kotikoneeksi, mikäli käyttö rajoittuu kevyelle perustasolle – ulkoisen näytön, hiiren ja näppäimistön vauhdittamana NC10 hoitaa toimistotyöt siinä missä pöytäkonekin. Mikäli taas tien päällä on tarvetta raskaammalle käytölle kuten kuvan-, äänen- tai videonkäsittelylle, niin silloin kannattaa harkita järeämmän ja isompinäyttöisen läppärin hankkimista.

Plussaa:
+ erittäin hyvä akkukesto
+ hyvälaatuinen näppäimistö
+ laadukkaanoloinen kokonaisuus

Miinusta:
- liian pieni kosketuslevyhiiri
- heikko kaiutin- ja mikrofoniääni
- suorituskyky raskaassa käytössä

Samsung NC10
Valmistajan nettisivut: http://www.samsung.com/fi/
Hintaluokka: 499 e (sisäänrakennetulla 3G-modeemilla 599 e)